Elämän ihmeestä..

Olemme syvästi yhteydessä Maahan. Ilman Maata ei ole meitä. Se, mitä teemme Maalle, teemme itsellemme. 

Se, miten kohtelemme itseämme, kohtelemme Maata. 

Se, mitä teemme luonnolle, teemme eläinkunnalle ja itsellemme.

Kehomme tulevat jäämään tänne. 

Nyt länsimaissa moni täältä lähtevistä on lääkkeitä täyteen pumpattuja "ympäristöjätteitä", jotka maatuvat hitaasti hienoissa lakatuissa arkuissaan.

Elämäntapamme on tullut tiensä päähän, vaikka sitä vielä kaikin voimin yritetään pitää elossa. Jopa kiihdyttäen tuhoa..

Ihminen on yleisesti katsottuna unohtanut tehtävänsä Maan päällä, unohtanut itsensä, oman äänensä, oman luontonsa.

Ikiaikainen ääni kaikuu silti, soi sävelmäänsä ja herättää yhä useamman iki-unestaan ja unohduksesta.

Paluu juurille, ihmisyyden juurille, tekee työtään alitajuntamme onkaloissa, ja nostaa tietoisuutemme alkuperäiskansojen tuntemiin elämän lainalaisuuksiin, kunnioittamaan Elämän Mysteeriä.

Naisten kehot ovat kuukautiskiertomme myötä syvästi yhteydessä luonnon syklisyyteen, tunnemme luonnon kehoissamme, jos kuuntelemme.

Viimeisinä vuosituhansina tämä tieto ja kehojen intelligenssi on yritetty paholaismaistaa, tuhota, himmentää, raiskata, ja nainen on luullut olevansa likainen luonnossaan. 

Yhä on kansoja, joiden naiset pakotetaan rähjäisiin ”menkkamajoihin”, koska miehet katsovat heidät likaisiksi. He eivät saa esimerkiksi itse tehdä ruokaa tuolloin. Näin esimerkiksi Nepalissa.

Länsimaissa taas nousee uudelleen Red Tent- liike, missä naiset hakeutuvat suojaan, rauhaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan kiertoaan ja vuotopäiviä, sallivat itselleen rauhan tilan ja sielun kuuntelun. Olen itse huomannut, etten valtavasti tahdo tehdä ruokaa kuukautisteni aikana.

Ehkä tuo ”menkkamaja” -perinne onkin ollut aikojen alussa Pyhä tila, minkä naiset itse ovat luoneet, mutta se on patriarkaalisuuden kiiriessä joka kolkkaan, muotoutunutkin pakoksi ja ahdistavaksi ulkoa määrätyksi likaisuuden merkiksi. ?

Meillä naisten kuukautisia ei oteta ollenkaan huomioon. Ne on yritetty sivuuttaa kauan molempien sukupuolten toimesta tabuna. Äidit ovat nyt vasta alkaneet jälleen kertoa tyttärilleen kuukautisista, ja niitä nostetaan niiden luonnolliseen rooliin. 

Kouluissa tämä tulisi myös huomioida. Nythän on niin, että järjestelmämme toimii maskuliinin ja miespuolisten kehojen ikuisen hedelmällisyyden periaatteen mukaisesti: koko ajan jaksaa-jaksaa eikä syklisyyttä ja luonnollista kiertokulkua sallittaisi olevan; kehittyvä-kukoistava-kuoleva-jälleensyntyvä ole olemassakaan. Talous pyrkii tuollaiseen ja meidän lapsilta odotetaan koko ajan samanlaista jaksamista koulussa. Tyttöjen kuukautiset tulisi nostaa jalustalle, jotta siitä tulisi normaali asia hävettävän sijaan. 

Kuukautiset yhdistyvät kuun kiertoon, joita vuoteemme kuuluu kaikkiaan 13.

Nykyinen kalenteri on typistetty 12 kuukauteen ja tuo luonnonmukainen kalenteri rikottu. Sillä on enemmän vaikutuksia kuin uskotaankaan.

Tämä on ollut systemaattista ihmisen syvän tietoisuuden haalistamista ja vallankaappausta.

Samaa, mitä kirkko on tehnyt mm. pyhälle kirjalleen, poistaen sieltä jälleensyntymisopin, Maria Magdalenan evenkeliumin ym.

Lääketieteellinen hormonaalinen ehkäisy taas syrjäyttää naisen normaalin hormonaalisen toiminnan kokonaan, se korvataan ulkoisilla hormoneilla. Tästä syntyy paljon haittoja. Niiden ja elämäntapamme seuraukset ilmenevät hormonaalisina vaikeuksina erityisesti kuukautiskierron alkaessa loppua, kun nainen tulee isoäiti-vaiheeseen. Totta kai joka vaiheessa sillä on vaikutuksensa.

Luonnollinen, oman kuukautiskierron tarkkailu ja tunteminen, kiertotietoisuus, on tärkeää. Viime vuosisatoina naiselle on tehty oudoksi ja vieraaksi oma luontonsa. Hänet on kaikin tavoin vieraannutettu luonnostaan, sisäisestä ja ulkoisesta. Tuolla on vaikutusta myös miesten elämään, luonnollisesti. Heiltäkin on riistetty feminiinisyyttään. Ilmiö ulottuu kaikkeen.

Kuun vaiheet vaikuttavat veteen ja kehomme ovat 60-70%:sti vettä. 

On auttamatta selvää, ettemme ole irrallaan voimista, jotka pyörittävät koko elämää maapallolla ja universumissamme.

Tämä on iso ekosysteemi, jossa olemme vain mukana.

Meidän tulisi osallistua siihen tietoisemmin.

Meillä ihmisinä, tietoisina olentoina on velvollisuus ja vastuu katsoa, mitä teemme vallallamme tässä ekosysteemissä.

On hulluutta ajatella, että olisimme itsevaltiaita. 

Tämän vuoksi raamatussa sanotaan, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen; tarkoittaen kykyämme olla yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen, olla kanssaluojia, rakastaa ja varjella. Olla hyviä paimenia. Tuossa kohdassa miehet tiettynä aikana, tai maskuliinisuus, on unohtanut tehtävänsä. Asettunut Jumalan asemaan, käyttänyt valtaansa hirvittävillä tavoilla.

Kristus oli opettamassa ihmisyydestä, ihmeellisen Ihmisen - kanssaluojan polusta, hän oli hyvin feminiininen, tasapainossa, ihmisten puolella. 

Lopulta hänen opetuksestaan ja elämästään muokattiin sen ajan miesten valtajärjestelmä, uskonto.

Mitä meistä on tullut? Ja mihin meitä yritetään muokata? Miksi? Mitä sallimme? Ja miksi?

Olemme niin ihmeellisiä ihmisiä ja tunnetusti ihmisen järjestelmästä ja kyvyistä tunnetaan vain pieni osa. Fyysistä kehoa kyllä on tutkittu, samoin kuin luonnossa sen materiaalinen osa, mutta emme ole vain kehomme. Mistä elämä ja henki meihin tulee? 

Kukaan, joka asiaa oikeasti miettii, ei voi olla päätymättä ihmeelliseen mysteeriin nimeltä Elämä.

Ihminen, joka lähtee kohtaamaan itsensä kokonaisena, lähtee henkensä polulle, tulee kohtaamaan ihmis-mieltään isompia asioita.

Lisäksi ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Sehän on nähtävillä. Yhtyminen ja siitä muodostuva elämä koko pallolla on keskeisessä roolissa.

Tämä on olennainen asia, kaikkialla luonnossa näkyvä asia, ja siitäkin on tehty hävettävää, rumaa, ja lopulta vastareaktiona pornografista.

Ihminen on totaalisen hukassa siitä kaikesta, mikä on keskeisessä osassa elämää.

Sen sijaan ihmiset pohtivat ja murehtivat rahaa, velkoja, asuntoja, materiaa.. Siihen meidät on ajettu. Tämä kaikki on tehnyt meistä todellisen voimamme menettäneitä. Juurettomia. 

Ja tämä on varmasti ollut tarkoituksenmukaista, näin valta säilyy tai siirtyy tietyille tahoille.

Stressi on elämäntavassamme niin normalisoitu ja ihmiset syntymästään asti siihen kasvaneet, että tarvitaan yleensä jokin herätys, jotta tuosta aivopesusta (ja -sumusta) herää. Se on pitkälti tiedostamatonta dissosiaatiota. Moni herää nyt, onhan maailmanaikamme nurinkurinen.

Yhteisöjen hajottaminen ja kaupungistaminen on myös tehnyt ihmisistä yksinäisiä, hajallaan olevia ja täyttymystä ulkopuoleltaan hakevia. Tällä on voinut olla hyviäkin aspekteja jossain vaiheessa, mutta tietoisesti omien inhimillisten ja sosiaalisten tarpeiden äärelle löytäminen on nykyajassa ensiarvoisen tärkeää ja ravitsevaa. 

Yleensä ihminen syyttää itseään kykenemättömyydestään järjestelmän kourissa; osa menee terapiaan, syö lääkkeitä ollakseen työkykyinen ja ”normaali” osa järjestelmää, eikä osaa tai uskalla ajatella laatikon ulkopuolelta, koska tuo auttamatta syöksisi hänet muutokseen. Ja muutos on yleensä aina pelottavaa, tuntematonta aluetta.

Onhan meille niin pitkään syötetty näitä uria, miten elää. Kun alkaa kohdata todellisia tunteitaan ja itseään, joutuu kohtaamaan valtavan arsenaalin ulkoa syötettyjä ja sisäistettyjä ehdollistumia. Mutta mikään ei ole lopulta palkitsevampaa ja vapauttavampaa. 

Onneksi nykyään yhä useampi löytää uudenlaisia, omannäköisiä väyliä elämälleen, ja niinpä tulee enemmän suunnannäyttäjiä ja tukea erilaisille tavoille elää ja käyttää tämä arvokas elämä.

Miehen ja naisen tehtävä. Mitä on olla nainen? Mitä on olla mies?

Auttamatta nuo kaksi ovat toisiinsa linkittyneinä ja ilman toista ei ole toista.

Olemme kaikki täällä riippuvaisia toisistamme. Kumpikaan sukupuoli ei ole toisen yläpuolella. Kilpailu tai eriarvoisuus tulee vuosituhantisesta kivusta, joka on nyt puhdistettavanamme.

Miehestä ja naisesta selkeästi erillisinä puhuminen ei sulje pois mitään muotoja siitä, miten kokee itsensä sukupuolisesti, sisäisiä kokemuksia omasta naiseudesta tai miehuudesta. Kaikki, mitä ulkopuolella on, on myös sisällämme. 

Maskuliinin ja feminiinin leikki tapahtuu jokaisessa meistä, katsomatta sukupuoleen. Tätä kuvaa ying-yang-symboli.

Silti nainen ja mies ovat erittäin tärkeissä erilaisissa rooleissa, eikä näitä rooleja tulisi sekoittaa liikaa, vaan enemmänkin löytää niiden todellisen terveen luonnon äärelle.

Terve suhde itseemme ilmenee terveytenä ihmissuhteissa.

Seksuaalinen terveytemme on tärkeää hormonaaliselle terveydelle. 

Mikään luojan luoma ei ole rumaa tai häpeällistä.

Avautuva elämän monimuotoisuus meissä ja ulkoisessa

Uskallatko astua opetetusta ulos? Kuunnella elävää elämää sinussa? Nyt?

Ensin alistettiin erilaisuus ihmisissä, naiset. Heikot ja lapset, luonnonkansat. Päämääränä yhtenäistää ja tuhota luonnon monimuotoisuus meissä. Elämää palveleva villi tieto ja vastaanottavaisuus. Tuo sama tapahtui heijastumana ulkoisessa luonnossa.

Nyt on eläinten ja luonnon vuoro saada äänensä kuuluviin.

Kaupunkilaisten lapset eivät ehkä ole nähneet muita eläimiä kuin kissoja ja koiria puistoissa. Heille ruoka on muoviin pakattua einestä ja geenimuunneltuja vihanneksia, sen kummemmin ajattelematta. Vihanneksia, jotka säilyvät ikuisesti. Kausituotteita on enää harvaseltaan, kun kaikkea kiidätetään ympäri maailman päivittäin. Liha on nätisti muovin sisällä myös. Ei ole kuolemaa.

Ihmiset leikataan näin ajatuksissaan ja teoissaan irti luonnon kiertokulusta. Nykyään jo lapsesta pitäen. He ovat kiinni toisenlaisessa kehässä, jonka nimi on oravanpyörä. Sen perusta on rahataloudessa luonnon kiertokulun sijaan.

He oppivat nauttimaan hienoista kahviloista aidon, monimuotoisen luonnon sijaan. 

Kaupunkilaisuus on edistystä. Maalaiset ovat vähemmän kuin kaupunkilaiset. Niin se on ehdollistettu ja esitetty meille. Ympäri maailman.

Sivistys tuo ”armon” luonnon armottomuudesta.

Sivistys luo kuplan, missä kuolemaa ei ole, eikä näytetä. Se yritetään peitota lääkkeillä ja jatkuvalla kiireellä.

Ensin tuon ”sivistäjän” kohteina olivat erilaiset ihmiset, vapaat ihmiset. Naiset, lapset ja ”hullut”. ”Heikot”. Luonto hänessä itsessään. Monimuotoisena. Värilliset ja erilaiset piirteiltään. Kansakunnat ja rodut. Kaikki haluttiin yhtenäistään ajatuksiltaan, uskonnoltaan ja toiminnaltaan. Alistaa yhden rodun ja vieläpä sukupuolen ajatusten alle. Tämä aikakausi on päättymässä, olet ehkä huomannut.

Samalla ulkoista luontoa alistettiin ja raiskattiin. Tehdäkseen elintilaa tuon rodun ajatusten viljelemiseksi ja vallan anastamiseksi. Ja älä käsitä väärin, ihminen tekee sitä mitä hänelle on tehty, ellei hän herää ehdollistumistaan. Tuo ei ole ihmisen itsensä pahuutta. Se on ilmentymää taistelusta, jota sieluistamme käydään.

Ihminen omassa Todellisessa Luonnossaan on rauhaa rakastava ja viisas. Tuo on jostain syystä vuosituhansia kitketty meistä kasvatuksella pois. Pelotteilla. Väärien tekojen normalisoinnilla.

Ruokaa voidaan kasvattaa toisinkin. Varjellen maata, saaden maa kukoistamaan. Nyt sen ravinteet on viety ja syömme vihanneksia ja hedelmiä, jotka on tuotu toiselta puolelta maapalloa ja täytetty vedellä. Lentokoneiden pakokaasut ja myrkyt täyttävät vetemme. Emme huomaa, koska oravanpyörä vie aikamme olla luonnossa. 

Maailmassa on kehitetty tapoja tuottaa ilmaista energiaa. Mutta se ei palvele niitä, jotka vallitsevan järjestelmän huipulla pitävät miljoonistaan ja asemastaan kiinni. Sen vuoksi meidän metsämme annetaan hakattavaksi ja vetemme yritetään myydä.

Todellinen valta ansaitaan viisaudella. Myös lapsilta. Pelottelulla ja pakottamisella vain riistetään se. 

Historia kertoo, että mustia raahattiin orjiksi Uudelle mantereelle 1600-luvulla. Riistoa tapahtui vuosisatoja. Wikipedia sanoo: ”Vuonna 1954 Korkein oikeus julisti koulujen rotuerottelun perustuslain vastaiseksi, minkä seurauksena mustat oppilaat päästettiin valkoisiinkin kouluihin. Kansalaisoikeusliike onnistui saavuttamaan afroamerikkalaisille periaatteellisen tasa-arvon 1960-luvulla, mutta syrjintää on esiintynyt paikoitellen senkin jälkeen lakiuudistuksista huolimatta. ” 

Ensin taistossa kansalaisoikeuden/ äänioikeuden saivat afroamerikkalaiset ja naiset. Vain vähän aikaa sitten.  

Naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus on suurilta osin saavutettu vasta 1900-luvulla. Kuinka kauan naisen arvon alistamista onkaan kestänyt?

Wikipedia: ”Euroopan maista Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971 ja Liechtenstein viimeisenä Euroopassa vuonna 1984. Joissain Sveitsin kantoneissa naisten äänioikeus oli evätty 1990-luvun alkuun asti.”

Nyt äänen tulevat viimein saamaan eläimet ja luonto. Kivun kautta. Viimeinkin silmät ovat aukeamassa sille totuudelle, ettei elämää ole ilman luontoa, eikä eläimiä ilman luontoa.

Silti yhäkin luonnonkansoja riistetään. Luontoa riistetään, ymmärtämättä, että riistämme niin itseämme.

Ja se mitä alistetuille on tehty, elää heidän jälkeläisissään. Haavat ja ehdollistumat eivät siis häviä hetkessä äänioikeuden myötä!

Heidät pakotettiin ja opetettiin riistämään itse itseään. Lapset vanhempiaan.

Esivanhemmat itkevät luonnon myötä.

Kun maa viedään, sen käyttöoikeus, viedään kaikki. Tekaistuilla omistajuuksilla.

Eikä maa ole kenenkään. Se kuuluu itselleen, kuten naisen keho naiselle itselleen. 

Mies voi VAIN viljellä ja varjella, palvella Maata. Rakastaa naista. Ei muuta. Maskuliini terveessä roolissaan.

Ihminen (mankind) voi vain vaalia omaa kehoaan ja maata. Feminiiniä itsessään. Säilyttääkseen tasapainon. Se, mitä teet toiselle, teet itsellesi. Se, mitä teet itsellesi, teet toiselle. 

Uskallatko astua opetetusta ulos? Parantaa Luontosi?

Astua tunteisiin, kehosi tietoon oikeista ajankohdista, intohimoon, muuntuvaan olemiseen. Tuntemattomaan, missä mielesi on jätettävä kauas. Opetettava se Luottamaan suurempaan viisauteen. Todelliseen vanhemmuuteen, Äiti-Isä-rakkauteen, joka Lähteen/Auringon valon viisauden ja Maan vastaanottavaisuuden kautta luo elämääsi, kuten korkeimmaksi parhaaksi on. 

Sinun mielesi yksin ei koskaan voi saavuttaa sen suuren älykkyyden tasoja, johon läsnäoloon yhdistymällä kehossasi voit löytää osia suuresta mysteeristä, takaisin Suureen Mysteeriin, älykkyyteen, jota Elämäksi kutsutaan. Ahoy!

Ja se elämä viitoittaa koko ajan sinulle tietäsi. Se elämä on vapaan miehen, ei orjan elämää.

Tuo älykkyys on elävää itsessään, sitä ei voi eikä pidä alistaa. Vaan kaikki muu opettaa kuuntelemaan tuota Tietoa sinussa. Se ylläpitää terveyttä.

Luonnossa tuo kaikki tieto on elävänä.

Tie ehdollistumista ulos vapauteen on Työ, joka täällä on tehtävä, jotta elämä pelastuu.

Jotta elämä voi säilyä elinvoimaisena, on jotain kuoltava. Kuolema on ystäväsi, jokaisessa hetkessä. Päivittäinen päivitys siinä, minkä on aika kuolla elämässäsi, ihmissuhteissasi, työssäsi, psyykessäsi, toimintatavoissasi, on tehtävä, tai sitten se tapahtuu tiedostamattasi kivun kautta. 

Heikkoutesi on todellisuudessa vahvuutesi. Kaikki on opetettu väärin päin. 

Kehomme on yhteydessä ikuiseen luonnon viisauteen ja osoittaa indigaattorin lailla, jos sitä kuuntelet, mikä suunta on elämän virtaukselle elämässäsi väärä, tai oikea. Tunteesi eivät valehtele. Opetettu mielesi sen tekee.

Voit olla tässä muuntumistyössä tietoisemmin mukana ja toivottaa muutoksen vääjäämättömyyden tervetulleeksi.

Tämä työ meillä on ihmiskuntana tehtävä, jotta elinolosuhteet ja elämä kauniilla kotiplaneetallamme säilyy.

Kauneutta päivääsi, rehellisyyden myötä. 

Luonto minussa

Tänään tapahtumat herättävät minut kirjoittamaan luonnon puolesta.
Meissä kaikissa asuvan luonnon puolesta. 

Luonto ei ole tarkoitettu valjastettavaksi talouden ja teollisuuden ajattelemattomaan hyötykäyttöön, vaan ymmärrettäväksi syvästi, hoidettavaksemme. Kun otat jotain, annat jotain takaisin. Kiitollisuuden vähintään.
Se, miten luontoon suhtaudutaan nykyään on pitkän historian ja ehdollistumien tulosta, mikä on soluttautunut asenteisiin ja koko yhteiskunnalliseen järjestelmäämme, sekä kaiken arvottamiseen hyvänä tai pahana; ymmärryksen sijaan.
Tähän ovat vaikuttaneet mm. monoteistiset uskonnot, matriarkaalisen äitikulttuurin tuhoutuminen ja sitä myötä naisen alistaminen, ja alistuminen.
Pelotteilla kontrolointi.

Maailma uusiutuu. Enää emme voi rajoittaa uskomuksiamme synkälle keskiajalle tai noitarovioille.

Luontoon kuuluu kaiken virtaavuus ja muutos. 

Länsimaalainen ihminen peloissaan, ja puhutaan tässä nyt samalla rikkinäisestä maskuliinin energiasta, on naisen ja luonnon hurjuuden pelossaan yrittänyt hallita ja kontrolloida kaikkea.

Luonto ei missään mielessä ole paha. Siinä on tarpeen ja sen täyttämisen, luomisen ja tuhoamisen voimat koko ajan vallalla.
Eläimet ovat tuossa tiiviisti yhteydessä, viattomuudessaan.
Ihmisen luonto on sama, mutta ihmiselle on annettu kyky ymmärtää ja valjastaa ymmärryksensä suojelemaan elämää kantavia voimia ja rakenteita.
Nuo rakenteet eivät ole jähmeitä linnakkeita, vaan alati muuntuvia. Kuin elämä itse.

Nainen on kautta aikojen uskontojen myötäkin ymmärretty väärin. Alistettu.
Naisella on kyky synnyttää sekä syvä yhteys luonnon feminiinisiin ja "salaisiin" voimiin, naisen keho on luotu hoitamaan. Nainen on syvästi yhteydessä kuunkiertoon kuukautistensa kautta, ja pystyy aistimaan laajasti. Tietämään suoraa. Miehen tehtävä on ollut pitää huolta tuosta luonnosta, suojella naisia, lapsia ja yhteisöä. Sen tehtävä ei ole ollut hallita laajoja alueita ja ryövätä muilta tai ottaa luonnosta enemmän kuin tarvitsee. Toki miehessä elää tuo sama feminiini, ja me olemme ihmisinä tulleet oppimaan molemmista sukupuolista ja niiden molempien luontaisista kyvyistä ja lahjoista maailmalle.

Synnytys itsessään on tapahtuma, missä nainen on omassa luonnossaan, hänen on oltava syvästi kiinni luonnon ohjaavissa voimissa, ei niinkään sen opetetun pelon ja kontrollin energioissa. Synnytys on kuin pieni ekstaasi, joka johtaa naisen kehoa avautumaan ja johdattaa lasta ulos maailmaan synnytyskanavassa. Tuo tapahtuma on nykyäänkin vielä hyvin peloilla lastattu, kontrolloitu tapahtuma, missä naisen luonto alistetaan ulkoapäin saneltuihin normeihin ja asentoihin, silloin kun sairaalahenkilökunta ei ole valistunut tehtävästään. Se lisää kipua ja pelottavuutta.
Uuden tiedon saanti olisi tässä olennaisessa kohdassa.

Mies pelkää omiaan ja naisen tunteita, jotka virtaavat. Tunteet ovat kuin vesi. Nainen on oppinut pelkäämään niitä itsekin. Miehistä on kasvatettu kovia, "rohkeita poikia", jotka eivät itke. Aivan kuin tuo feminiininen piirre tekisi heistä vähemmän miehiä. Se itse asiassa tekee heistä enemmän miehiä.
Tunteet eivät jämähdä, ja lukittaudu kehoon, ellei niitä yritetä kontrolloida pelolla ja asenteilla.
Lukitut, kielletyt tunteet aiheuttavat kehoon kiputiloja, jotka pitkittyessään voivat johtaa sairauksiin. Tästä on jo tietoa.

Nykyinen elämäntyylimme puskee luovat voimat kuin valmiiksi rakennettuihin uomiin, valmiiksi muokattuihin ja aseteltuihin rakenteisiin.
Kuinka paljon lapsia kontrolloidaan ulos virtaavasta luonnostaan jäyhiin rakenteisiin, jotka lopulta surkastuttavat sielun pääsyn omassa loistossaan ja lahjoineen tähän maailmaan. Rakastamaan.
Tunnetaidoista on onneksi alettu puhumaan ja naistenpiirejä järjestetään ympäri maailmaa. On punaisen teltan piirejäkin.
Koulumaailma odotuttaa muutostaan..

Vaatii luottamusta, että voi avautua veden luovalle virtaavuudelle meissä ja sille, miten sen myötä elämän ulkoiset rakenteet muovautuvat palvelemaan elämää täydemmin.

Huomaan täällä pienellä paikkakunnalla asuessani vielä jäyhiä rakenteita ihmisten asenteissa. Siitä kertovat yritys valjastaa luonto kokonaan meidän käyttöömme, yritys kontrolloida yhteisön väkeä samoihin raameihin. Se miten naisille puhutaan, ja miten naisetkin toisilleen puhuvat alistetussa asemassaan, yrittäen saada toisetkin naiset pysymään sanomattomissa, sovituissa säännöissä. Miehen kontrollin alla. Jos joku ei tuohon suostu, hänet leimataan. Noitavainot ovat säilyneet mustamaalauksen muodossa ihmisten puheissa.

Samaa olen kokenut lasten kasvatuksessa. Sitä tapahtumaa ei ymmärretä, vaan vanhemmat ovat ikään kuin vain vastuullisia muille yhteisön jäsenille ja viranomaisille lapsistaan. Vanhemmat kasvattavat ja ohjaavat pelosta käsin. Samaa päiväkodin henkilökunnassa. Tuo kertoo saman tarinan, miten rikkinäinen maskuliinin ja feminiinin energia suhtautuu lapsiin ja elämään. Tarkoitukseemme täällä.
Ymmärrän sen tällaisessa stressin täyttämässä selviytymistaistelussa, mutta me olemme aivan muuta varten täällä. Yhteisömme on nyt liian suuri valtio ohjeistuksineen, ja sen ohjeistukset tulevat eliitin huipulta. Mitä saisikaan aikaan todellinen yhteisöllisyys ja yhteisö ihmisten elämissä?

Minun lapseni ei ole tullut täyttämään yhteiskunnan vanhanaikaisia vaatimuksia, vaan yhteiskunnan on aika alkaa ottaa ihmiset ihmisinä, laskeutua syvän inhimillisen ymmärryksen pariin; Tietoon meistä ihmisinä. Ottaa uutta tietoa käytäntöön. Hellittää ankarista kristillisistä, vääristyneistä jäänteistä elämää kohtaan. Laskeutua lapsen tasolle, elämään elämää intohimoisesti ja ilossa, ymmärtäen omaa luontoa!

Olen äimistynyt esimerkiksi lastenvalvonnasta ja kotrollin määrästä, ja miten ihmiset siihen suostuvat. Paljon tabuja jää käsittelemättä ja pelkoja perheisiiin, kun lastensuojelun viranomaiset ovat enemmän poliisin asemassa kuin auttamassa ja ohjaamassa, ymmärtäen ihmistä psykologisesti ja laajassa kontekstissa.
Heillä tulisi olla valtava tietomäärä ihan itse ihmisinä siitä prosessista, mitä vanhemmuus on. Ja miten tunteita voi käsitellä. Syyllistäminen ja rankaiseminen ovat yhteiskunnan järjestelmässä olleet tiiviisti läsnä. Sen toivoisi jo muuntuvan. Näistä aiheista ei uskalleta vielä puhua.
Me elämme kollektiivisten tunteiden ja asenteiden keskellä, eikä yksittäisten ihmisten heikkouden syyttäminen ole yhdenkään lapsen, saati aikuisen, etu.
Tässä en puhu nyt ollenkaan räikeimmistä tapauksista, missä apua tarvitaan, vaan esimerkiksi pelistä vanhempien välillä, missä heidän vanhemmuutensa itseään kohtaan on heikkoa.
Monissa perheissä on eron jälkeen valtataistelu lapsista, eikä siihen ole mitään psykologisia hoitokeinoja ja apuja yhteiskunnalla tarjottavana. Ymmärrys puuttuu. Kaikki on pelkkää kylmää lakia. Miten tuon kaiken keskellä edes itse viranomaiset IHMISINÄ pystyvät toimimaan?
Kun vanhemmuus itseen on heikkoa, ei ole yhteyttä omiin tunteisiin. Ei ole todellisia rakkaudellisia rajoja, jotka ohjaisivat omaa toimintaa. Se kaikki näkyy peilinä ulkoisessa toiminnassa.

Lapsia saatetaan paljon maailmaan omien kipujen keskellä, tunnelukoista käsin; ymmärtämättä sitä, että ihmissuhteet ovat peili meistä itsestämme. Ja tuo kaikki on lapsen kasvualusta. Toinen ihminen ja varsinkin lapsi on peili minusta. 

Luovuus ja seksuaalisuus ovat yksi ja sama energia ihmisessä, elämänenergia. Kun kanava tai luovuus on lukossa, ihminen hakee "täytettä" / ravintoa ja virtautusta ulkopuoleltaan, toivoen toisen täyttävän ne sisäisen lapsen tarpeet, parantaen haavat.

Sisäisestä työstä kohti Todellista Vanhemmuutta tulisi tulla meille kansallisesti ykkösasia!
Ottaa itsemme ja tunteemme tosissaan, työstää ne, hyväksyen, lempeästi, saada yhteys omaan luontoomme, lapseemme ja sitä myötä eheytyä myös ulkoisessa vanhemmuudessa.

Nyt siihen työhön ei esimerkiksi nuoret saa mitään apua. He ovat hämmentyneitä omassa heräävässä seksuaalisuudessaan. Voi olla, että menevät leikkimään seksuaalisuudellaan seksin välityksellä, saavat lapsia nuorina ja menettävät osan omaa polkuaan. Jos luovuus on tukossa, sitä virtautetaan seksin kautta. "Sekstaillaan", jotta koettaisiin se virta. Tai haetaan rakkautta tuolla tavalla. Miten se ei tietystikään tule.
Miehet opetetaan hyväksikäyttämään naisen "maata", kehoa. Tuo on siirtynyt naisten malliksi myös. Olla miehelle mieliksi. (Lääkäreille synnytyssaleissa.) Saada sitä kautta mitä tarvitsee.
Luonnollinen seksuaalisuus ja toisen kehon rakastelu yhteiseksi hyväksi on kadonnut pornon jäyhiin mekaanisiin liikkeisiin, joilla kuvitellaan suoritettavan jotain omaksi eduksi. Kipeää ja sattuvaa sisimmissään.
Naisista on yritetty tehdä jotain talousmetsää vastaavaa; suoria ja kauniita, "yhdenmukaisia silikonirintoja". Naiset ovat suostuneet leikattavaksi. Kuten suorat talousmetsät leikataan viimeistä puuta myöten. Talousmaailman etuja ajatellen. Luonto on rikottu. Totta kai tuota tapahtuu miesten ja lastenkin maailmassa. Feminiinisyydellemme.

Suuri osa ihmiskuntaa jää tuohon vajeeseen ja rikkinäisiin ja rikkoviin parisuhdekuvioihin jumiin, yrittäen korjata niitä toisen syyllistämisellä ja kontrollilla. Peleillä.
Ja jäävät siihen, koska on häpeä "epäonnistua". 

He mieluummin menettävät yhteyden itseensä kokonaan kuin jättäytyvät suhteesta pois ja tekevät oman sisäisen työnsä.
Tuollaisen parisuhteen keskella lapset kasvavat yhtä rikkinäisiksi. Heidän tunteensa ja tarpeensa eivät tule kohdatuiksi, koska vanhemmat eivät pysty kohtaamaan lapsessa niitä tunteita, joita itsessään eivät ole uskaltaneet kohdata ja hyväksyä. 

Otetaan esimerkkinä viha. Tuo suomalaisten syvälle sisuksiin painettu mörkö, jonka ryöpsähdyksiin alkoholi joillakin vaikuttaa.
Vihan tehtävä on suojella iloa ja identiteettiä, omia rajoja. Sillä on paikkansa. Se kertoo minusta jotain. Jos se ei saa olla näkyvillä eikä koskaan tule hyväksytyksi, vaan leimataan pahaksi, ihminen kasvaa kiltiksi ja heikoksi puolustamaan ja vaalimaan omia rajojaan. Tuosta on seurauksena  mm. kansantautimme masennus, ja pitkällä tähtäimellä sydän- ja verisuonitaudit, kateus, katkeruus ja syvä häpeän kuilu. Mukaan lukien väkivalta.

Nykyään on kuitenkin tunnetaidot yleisesti nousussaan ja niistä on alettu puhua. Netistä löytää monenlaista tietoa. Sisäinen lapsi alkaa tulla tutummaksi käsitteeksi. Tunnetaitojen ja omien tunteiden hyväksymisen seurauksena ilo voi palata ja ihmissuhteet eheytyä.
Meillä on vielä paljon opittavaa, esimerkiksi parisuhdemallit/kiintymyssuhdemallit siirtyvät sukupolvelta toiselle ja niiden tarkasteluun kannattaa kiinnittää huomiota.

Me emme ole koneita, vaikkakin meistä on yritetty valjastaa sotilaallisen orjallisesti käyttäytyvää, lannistettua syöttövoimaa yhteiskunnan rakenteille ja pankkimaailman toiveille.
Meidän luontomme on eheä ja se tulee eheytymään, se tulee loistamaan taas sitä ihmiskunnan tehtävää, joka sillä joskus on ollut ymmärryksessään. Olla Maailman Vanhemmat. Äiti ja Isä minussa.
Luova kanssaluoja.

Elämä on ihme.

Ajan ja maan lokeroinnista ja hallinnoinnista sydämen tilaan

Miten aikaa ja maata käytetään meidän ihmisten hallitsemiseen.
Myös vettä, kuten kaikkia muita luonnon resursseja. Ja tunteitamme.

Näin sen aamulla. Aika pilkotaan osiin niin kuin maa.
Harmaa verkko on maailman yllä.

Aikaa käytetään väärin, välineenä.

Sitä voisi käyttää toisin, koska sen muoto venyy ja muuntuu. Se on luomisen väline. Meiltä pyritään rikkomaan tuo kyky.
Meiltä estetään todellinen ajankäyttö. Tämä on hallintaa.

Tämä systeemi on pilkkonut sen niin kuin saamelaisten maat. Maat, jolla he ovat eläneet, vaeltaneet porojen kanssa, kalastaneet, luonnonrytmejä ja luontoa kunnioittaen. 

Suomen valtio tuli ja pilkkoi maat ymmärrystä käyttämättä, aivan mistä sattuu. Kylmää järkeä käyttäen, ei ymmärrystä, sitä ei ollut. 
Se pilkkoi ne pyhien paikkojen päältä, kulkureitit halkoen, jne.

Hajota ja hallitse.

Tätä on tehty kaikkialla maaplaneetalla.

Maata ei voi omistaa. Sitä voi hoitaa. Kuten lapsiakin.

Nyt meidän luonnollisten rytmien aika on pilkottu tunteihin ja minuutteihin, ikuisuus on viety. Flow.

Se on pilkottu kouluaamuihin, tarhatunteihin, virastoaikoihin. Se on pilkottu. 

Vanhempien tapaamisaikoihin, lakipykäliin, vailla sydäntä ja ymmärrystä.
Kuukautiset on aikojen saatossa mustamaalattu, naiset, veri, rytmit.

Aika on pilkottu, leikattu vastoin syitä, runneltu istumaan valtion etujen mukaan. Yritysten.

Niillä näennäisesti yritetään tehdä hyvää, mutta murha on tapahtunut jo aikapäiviä sitten, nyt se vain saa jatkaa voitokulkuettaan, koska kaikki on jo kolonisoitu, rohkeus on tapettu, ymmärrys murhattu, kipu ja viha taltutettu ja suruun myyty viinaa!

Kaikki rahan ja vallan tähden.

Miten sinä liityt tähän patriarkaalisen vallankäytön voittokulkueeseen? Tiedostamattasi sitä? 
Meidän kaikkien kautta sitä jatketaan.

Milloin nouset puolustamaan itseäsi ja lapsiasi?

Milloin uskallat romuttaa kolonisaation ajankäytön hitaan ja tehokkaan murhamiehen, joka vain odottaa, että uskot sen puheet, että tämä kaikki tehdään eläkepäiviä varten? Yhteiskunnan ja sinun parhaaksi?

Milloin näet, että tämä tekee sinut sairaaksi ja sairastuttaa lapsesi?

Jotta sinulle voidaan myydä lääkkeitä. Häpäistä ja nauraa erilaisuudellesi, jos kyseenalaistat.

Meidät laitetaan odottamaan ajan vankilaan, siihen totuttaminen aloitetaan jo ihan pieninä. Jotta emme enää osaisi kapinoida vanhempina.

Milloin uskallat täristä kaiken ulos ja tuntea sen pelon tuntemattomasta, hypätä pois oravanpyörän korvia huumaavasta kolinasta? 

Sinä olet tarpeeksi. Olet arvokas. Olet oikeutettu vihaasi ja tunteisiisi.

Lapsen teko on se, millä meidät lisäorjuutetaan.

Jos oletkin päässyt ulos systeemistä, omaan luonnolliseen aikaasi ja rytmeihisi, kovan itsesi ja uskomustesi kautta tehdyn työn kautta, lapsen teko laittaa sinut takaisin. Pilkkoo aikasi, omistaa lapsesi. Isoveli valvoo.

Kolonisaation kumartajat, täysin taltutetut omahyväisyyden ruhtinaat, sielunsa myyneet, ostavat omasikin, pelon ja pelotteiden avulla.

Maasi on myyty, kaikkien yhteinen. Pilkottu.

Aika on raiskattu.

Nuttu kouraan ja tehtaaseen.

Ei enää luonnon tuoksua, ei vapaata juoksua.

Lenkkikengät jalkaan ja puistoon ympyrää juoksemaan. Minuuttiaikataululla.

Hetkeksi irti.

Lähikuppilaan yhdelle, toiselle, kolmannelle. Hetkeksi irti.

Huumeita ja pois täältä.

Syömisen kontrollointia, jotta kontrolli kaikesta pahoinvoinnista palaisi omiin käsiin.

Itsensä viiltelyä, jotta fyysinen kipu hetkeksi taltuttaa sydämen kivun ja syyllisyyden arvottomuudesta. Itsevihan.

Meditaatiotyynylle 20 minuutiksi. Hetkeksi irti. (Tämä tietysti näistä on terveellisin vaihtoehto ja voi tuoda ymmärryksen omasta itsestä, kohottaa tietoisuuden värähtelyä..)

Mutta. Hetkeksi irti??

Tuolla ”hetkeksi irti” MYYDÄÄN paljon!

Entä, jos olisi elämä, josta ei halua hetkeksikään irti?

Mitä se olisi?

Vai entä, jos sitäkään ei tarvitse päättää, on vain tässä ja nyt? Mihin elämä ohjaa?

Elämä, kokonaisuus, eheä energiakeho, ei vain tiettyihin juttuihin ja ajatuksiin valjastettu ja opetettu mieli ja uskomukset...jotka on runnelleet eheän kentän. 

Tuo sama runtelu kuin maalle on tehty.

Katsokaa alkuperäiskansoja. Luonnonkansoja. Noita villi-ihmisiksi ja raakalaisiksikin leimattuja (totta kai yleisen ilmapiirin ja tappamisen ja alistamisen oikeuttamiseksi..).

Katsokaa miten he elivät, ja pieni osa yhäkin elää.

Mitä luonnonrytmejä (feminiini) kunnioittamaton ajan pilkkominen ja maan pilkkominen on saanut aikaan?

Sisäisten lasten murhan.

Yhteydettömyyden.

Vallan hallita.

Tarvitaan lakeja, koska ihmisten sydämet ovat unohtaneet itsensä ja hyvyytensä. Omatunto on ostettu.

Sydämen tilassa ovat omat lait jo valmiiksi.

Se on ihmisen todellinen luontainen tila. 

Näen koulujärjestelmämme yhäkin osittain kolonisaation jatkeena, yrittäen valjastaa meidät "hyviksi", kilteiksi ja lainkuuliaisiksi kansalaisiksi orjuuttavalle systeemille.

Moni nuori tyttö kolmannen asteen maissa taas haluaa palavasti kouluun. 

Ihmisellä on oltava itsemääräämisoikeus. 

Noissa maissa tilanne on selkeästi erilainen kuin meillä.

He, ja juuri tytöt ja naiset, tarvitsevat tietoa, jotta heitä ei voida orjuuttaa ja käyttää miesten alaisina.

Maan päällä on tällä hetkellä suorakaiteista/laatikoista koostuva verkko. Se hallitsee ja estää maata hengittämästä.

Se estää meitä hengittämästä täysin.

Samalla pilkkomisella on meidän aivot pilkottu ja laatikoitu aika.

Ajan pilkkominen rikkoo meidän energiajärjestelmää. 

Se tuo sairauksia.

Pilkkoo keho-mieli-sielu-yhteyttä. Luo "ADHD":tä.

Ajan ja maan pilkkomiseen liittyy tiettyjä ihanteita. Oletettuja ”hyveitä”, jotka tekevät hallitsemisen mahdolliseksi.

Kiltti, kuuliainen, täsmällinen, ajoissa. 

Olkaapa sitten pienten lasten kanssa!

Kuinka hyvin tuollaiset ihanteet palvelevat ollessamme lasten kanssa? Tai miten hyvin ne toteutuvat?

Kuinka moni vanhempi kokee riittämättömyyttä ja turhautumista, kun tuo pieni luonnollinen olento on aivan muuta ja toimii muuten, kuin mikä palvelisi heidän ”hyvänä, kuuliaisena kansalaisena ja ihmisenä” olemisen kuvaa, kaavioita ja varsinkin aikatauluja?

Murrosikä on juuri se ikä, missä nuoren oma tehtävä alkaa tulla ulos seksuaalisuuden myötä. Hormonit hyrräävät, on oman elämän rajojen tunne.. vai onko..?

Mitä enemmän hän kapinoi, sitä enemmän hänellä on raameja, jotka eivät hänen elämäänsä palvele. Ei tuollainen luonnonvoima salli pidättelyä.

Se täytyy ymmärtää ja kanavoida! 

Lapsen psyyken, tahdon ja itseluottamuksen tukeminen täytyy aloittaa jo pienenä. Olla HALUA ymmärtää lasta ja nuorta. Se taas vaatii läsnäolon taitoa ja kykyä.

Lapsuuden ymmärtäminen vaatii valtavasti tietoisuutta ja tietotaitoa..

Viisautta. Ja tukea. 

Yhteisön tukea.

Mihin tämä epäluonnollisen suuri, valtiollinen yhteisö meitä tukee?

Tieto lisää tuskaa, koska se lisää ristiriitaisuuden kokemista ja VASTUUTA.

Maailma on muuttumassa.

Me olemme osa muutosta.

Maa Äiti tulee nousemaan kauneuteensa ja ruokkimaan jälleen lapsensa. Kuten me tulemme ruokkimaan lapsemme ja pitämään maan viljavana. Muistamme tehtävämme maan päällä. Luomme paratiisin takaisin. Rakkauden tilan.

Maa tulee loistamaan jälleen järjen mielivallan alta.

-Mion

Oma ääni ja luonnollinen synnytys

Oma Ääni-Oma Tila-Omaksi itseksi syntymä


Oma ääni syntyy siitä, että sinut nähdään ja kuullaan. Joku on todistamassa ja tukemassa sinua olemaan sinä. Sinun sisälläsi on joku, joka todistaa tunteesi, ajatuksesi, kaiken, ja sallii niiden olla mitä ovat. Joku joka havainnoi, toimii todistajana sallivassa ilmapiirissä. Sinulla on oikeus omaan tilaasi, olla mitä olet.

Mistä oma ääni syntyy ja mihin kaikkeen se vaikuttaa?
Laaja-alaisesti oma ääni on sinun kehosi, mielesi, sielusi ja luontosi.
Keho on uskomattoman viisas, kun se tulee kuulluksi ja "nähdyksi". Se on indikaattori mielelle ja sielulle kertoa suuntaa mihin kulkea. Intuitio on tälle hyvin läheinen käsite. Se on jotain eläimellistäkin, mikä ylittää rationaalisen, opetetun mielen.

Yleisesti on vallalla ollut kasvatus, missä ihmistä ei opeteta ja kannusteta kuuntelemaan kehoaan, vaan kokonaisuus rikotaan ja vaimennetaan kuulumattomiin erinäisin keinoin ja yhtenäistävällä koulutuksella. Kipu, jota kehomme ilmaisee, kun ei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, eikä ymmärretyksi, kertoo vain suuntaa mihin pitäisi kiinnittää huomiota, kipu on kehon oma ääni.
Sen sijaan, että olisi aikaa pysähtyä ja kuunnella, otetaan esimerkiksi särkylääkkeitä mitä pienimpiin vaivoihin.
Länsimainen maailmankatsomus ja lääketiede näkee kivun pahana, eikä ole ymmärtänyt sen hyvää tarkoittavaa tehtävää, vaan päin vastoin tahtoo kivunlievityksillä ja lääkkeillä vaimentaa sen kokonaan. Vaimentaa ihmisen todellisen luonnon. On tietysti tilanteita, joissa kivunlievitys ON paikallaan.
Kivulla on kuitenkin sanoma jostain laajemmasta ja syvemmästä tapahtumasta ihmisessä, ja sitä kuuntelemalla voisi päästä pitkälle itsetuntemuksessa ja kokonaisvaltaisessa terveydessä, mutta useimmat eivät enää "muista" eivätkä tiedosta tätä. Varsinkaan, kun yleinen käsitys ihmisestä on medikalisoinut lääketieteen, ja tämä länsimaalainen lääketiede on pelkistänyt ihmisen pelkäksi fyysiseksi koneeksi.
Yhteiskunta tukee meitä olemaan kuuliaisia aivan muulle kuin kehojemme viisaudelle.
Ja tuo viisaus on Luonnon viisaus. Viisaus, joka on pelastanut ihmiskuntia ja eläinpopulaatioita sukupuutolta. Nyt elämme jotain ihan muuta. Ihmiskunta on elänyt pitkään kuin syöpäläiset. Ja pitkitämme sairastunutta elämäntyyliämme lääkkeillä ja kemiallisilla mömmöillä.
En sano, että lääketiede kokonaisuudessaan olisi totaalisen huono asia. Joskus sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä, ja lievittää oikeissa kohdissa äärimmäistä kipua.
Jotkut asiat ovat kuitenkin kääntyneet ihmisen kokonaisuutta ja elämää vastaan.
Rahan mahti ja selviytymisen taakka on suuri, mutta niistäkin huolimatta ihmiset, kuten lääkäritkin, voisivat seistä itselleen rehellisinä ja todellisina ja tyytyä ehkä vähempään.
Löytää uusia keinoja jokapäiväiseen elämään ja laskujen maksuun, oman ammatin ja elämän ilmentämiseen kaikin puolin elämää tukevalla tavalla..

Raskaana ollessani olin, ja nyt synnytettyäni olen häkeltynyt siitä tietämättömyydestä ja pelosta kipua kohtaan, sekä synnytystä kohtaan, mitä monet naiset kokevat.
Kivusta on tehty vihamies ystävän ja oppaan sijaan.
Synnytyskulttuurin medikalisoituminen on johtanut siihen, että synnytystä ei nähdä ihmiskeholle luonnollisena prosessina, vaan ikään kuin sairaalloisena tilana, joka vaatii lääkärin väliintuloa.
Esimerkiksi, synnyttämiseen ja raskauteen liittyvä vaistonvarainen toiminta nähdään lähinnä huvittavana sekopäisyytenä, tai oireiluna, jolle lähinnä naureskellaan. Raskauteen liittyvät alkukantaiset vaistot ovat nykyihmisen mielelle ehkä pelottaviakin.
Kivun tehtävä synnytyksessä on ohjata naista toimimaan kehonsa kanssa yhteistyössä siihen suuntaan ja niin, että lapsi pääsee tulemaan synnytyskanavasta! Kipu toimii indikaattorina ja oppaana ilmaisten mihin suuntaan ja miten liikehtien vauva pääsee sukeltamaan kanavasta paremmin, jolloin kipukin vaimenee. Loogista.
Konkreettisesti äiti, liikkumalla niihin asentoihin, missä kipu hellittää, intuitionsa mukaisesti, kehonsa johdattamana, tekee tilaa lapselle tulla ulos, ja keholle avautua.
Ihmettelen sitä, miten vähän neuvolahenkilökunnalla ja ihmisillä yleensä on tietoa luonnollisesta synnytyksestä, ja luonnollisen syntymän merkityksellisyydestä lapselle, ja äidille.
Moni on kokenut turhaan huonon synnytys-ja syntymäkokemuksen. Lääkärit ja kätilöt eivät useinkaan vaivaudu edes selittämään naiselle, mitä on meneillään, tai mitä he tekevät, vaan he suhtautuvat naisiin kuin objekteihin, tilastoihin ja laboratoriorottiin, puhuen sairaalaslangia. Johdatellen väärään suuntaan.
Täytyy vaatia toisenlaista toimintaa, arvostusta, pitää rajansa, mutta monellakaan ensisynnyttäjällä ei ole rohkeutta, tai tarvittavaa tietomäärää. Tukihenkilön rooli on tässä tärkeä, että he puolustavat naista/äitiä ja vaativat tietää mitä tapahtuu. Moni ensisynnyttäjä menee, ajattelematta asiaa sen kummemmin, sairaalaan synnyttämään, ja odottaa kenties lääkäreiden tekevän kaiken, myös ratkaisut heidän puolestaan, kuten yhteiskunta on opettanut kuuntelemaan "yläpuolellaan" olevia. He odottavat lääkärin kertovan miten synnytys etenee, ja jo ovella he vaativat kaikki mahdolliset lääkkeelliset kivunlievitykset.
Synnytyksen kohdalla on väärinymmärretty ja aliarvioitu se, mitä se voisi olla.
Pohjoisessa, missä välimatkat ovat todella pitkiä, kätilöt eivät ole suostuneet juurikaan kotisynnytyksiin, vaikka niiden järjestäminen olisi äideille tiedon ohella tärkeää.

Vanhan kansan "lääkäri, opettaja ja pappi" ovat liian kauan saaneet viljellä ihmisten mieliin epävarmuutta suhteessa heidän omaan subjektiuteensa ja sisäsyntyiseen tietoonsa.
Kivun, sairauden tai kuoleman merkitystä ei ymmärretä enää osana elämää, vaan se yritetään keinolla millä hyvänsä haudata näkymättömiin, pois elämän piiristä. Samoin kuin kehon viisaus on kauan ollut aliarvioitua.
Matka Todelliseksi Ihmiseksi, ihmeen kantajaksi, Todelliseen Sielulliseen Aikuisuuteen on unohdettu (vaiko vasta aluillaan..?) ja ihmiset painivat tietämättömyydessään ja yksinäisyydessään monenlaisten henkisten ongelmien kanssa, mistä yleisenä ilmentymänä on masennus. Tuo tila, joka kuuluu vääjäämättömästi ihmiselämään, kun yksilö lähtee omaksi itsekseen syntymis-prosessiin. Ja hulluksi tulemisen pelko on varmasti suurimpia pelkoja.
Elämä on rajua, kun vyöryvät vesimassat lähtevät liikkeelle ihmisen sisimmässä ja luonnonvoimat pukkaavat eteenpäin ja jyräävät aikansa eläneet mallit, niin kuin syntyvä lapsi työntyy synnytyskanavassa kohti uutta elämää ja valoa, kohtu on käynyt pieneksi asustaa, niin voi nainen päästää tuon luonnonvoiman ohjaamaan omaa liikkumistaan yhteistyössä lapsen kanssa, avautua täysin syntymäkokemukseen ja uuteen, huutaen nautinnosta!

Elämäni suurimpia onnistumisen ja onnen kokemuksia oli toiveeni toteutuminen saatuani synnyttää esikoiseni Rovaniemellä elokuussa 2014 suunnitellusti kotona, käyttäen kivunlievityksenä Tens-laitetta, ja homeopaattiset aineet tukenani, yhdessä osaavan doulan ja kotilon eli koti-kätilön kera. Vaikkakin sain lastensuojelusyytteen (kun en suostunut enää viimeisellä neuvolan lääkärikäynnillä kuuntelemaan lääkärin syyllistämistä ja uhkailua kotisynnytys-toiveeni tiimoilta, kuin en myöskään suostunut viimeiseen sisätutkimukseen, mikä lain mukaan on täysin vapaaehtoinen, kuten kaikki muukin neuvolassa käynti), kokemus oli huikea.
Kotisynnytys-toiveeni oli pohjoisessa niin uusi ja yllättävä. Ylilääkäri jopa uhkasi, ettei lasta tulla tarkistamaan, jos synnytän kotona. Väite ja uhkaus oli lainvastainen, jokaiselle vastasyntyneelle Suomen maassa kuuluu lääkärin tarkastus. Asia, mihin onneksi sain palautteen ja anteeksipyynnöt, tehtyäni synnytyksen jälkeen kantelun. Olen niin kiitollinen ammattitaitoiselle kotilolleni, joka tasan tarkkaan tiesi sudenkuopat ja lain.
Nyt asiat ovat onneksi edenneet ja tieto levinnyt myös lääkärien keskuudessa siitä, mikä laki on. Tarvitaan vain rohkeutta kuunnella omaa ääntä.
Naisella on oikeus kehoonsa, ja kyky kuunnella sitä sekä tietää onko kaikki kunnossa. Tuo oikeus ja kyky on jokaisella, ja siihen tulisi tukea syntymästä lähtien.
Hollannissa tietojeni mukaan synnytyksistä vain 3 prosenttia hoidetaan sairaaloissa, loput ovat kotisynnytyksiä. Eikä lapsikuolleisuus ole tiettävästi noussut!
Pohjoiseen tieto tulee myöhässä kaiken suhteen, ja muutoksen toivominen on välillä kuin rämpisi suossa. Ilmeisesti pelko asuu syvällä ihmismielissä.

Kuulutan uudenlaisen tiedon leviämisen puolesta, ja pyydän ottamaan selvää aktiivisesta synnytyksestä (Aktiivinen synnytys ry) ja luonnollisesta syntymästä.
Informoikaa perhepiiriänne, sukulaisianne ja ystäviänne asiasta.
Laitetaan uuden aallon rattaat pyörimään!
Vaaditaan muutosta!
Ollaan muutos!
Elämä on tärkeää, ja vasta nyt on alkanut tulla tietoa siitä, miten tärkeä tapahtuma syntymä on koko loppuelämän kannalta. Ollaan itsemme ja toistemme tukena tällä huikealla matkalla synnytyskanavassa.


Aurinkoisin hymyin,
Mion