lauantai 3. helmikuuta 2018

Ajan ja maan lokeroinnista ja hallinnoinnista sydämen tilaan

Miten aikaa ja maata käytetään meidän ihmisten hallitsemiseen.
Myös vettä, kuten kaikkia muita luonnon resursseja. Ja tunteitamme.

Näin sen aamulla. Aika pilkotaan osiin niin kuin maa.
Harmaa verkko on maailman yllä.

Aikaa käytetään väärin, välineenä.
Sitä voisi käyttää toisin, koska sen muoto venyy ja muuntuu. Se on luomisen väline. Meiltä pyritään rikkomaan tuo kyky.
Meiltä estetään todellinen ajankäyttö. Tämä on hallintaa.
Tämä systeemi on pilkkonut sen niin kuin saamelaisten maat. Maat, jolla he ovat eläneet, vaeltaneet porojen kanssa, kalastaneet, luonnonrytmejä ja luontoa kunnioittaen. 
Suomen valtio tuli ja pilkkoi maat ymmärrystä käyttämättä, aivan mistä sattuu. Kylmää järkeä käyttäen, ei ymmärrystä, sitä ei ollut. 
Se pilkkoi ne pyhien paikkojen päältä, kulkureitit halkoen, jne.
Hajota ja hallitse.
Tätä on tehty kaikkialla maaplaneetalla.

Maata ei voi omistaa. Sitä voi hoitaa. Kuten lapsiakin.
Nyt meidän luonnollisten rytmien aika on pilkottu tunteihin ja minuutteihin, ikuisuus on viety. Flow.
Se on pilkottu kouluaamuihin, tarhatunteihin, virastoaikoihin. Se on pilkottu. 
Vanhempien tapaamisaikoihin, lakipykäliin, vailla sydäntä ja ymmärrystä.
Kuukautiset on aikojen saatossa mustamaalattu, naiset, veri, rytmit.
Aika on pilkottu, leikattu vastoin syitä, runneltu istumaan valtion etujen mukaan. Yritysten.
Niillä näennäisesti yritetään tehdä hyvää, mutta murha on tapahtunut jo aikapäiviä sitten, nyt se vain saa jatkaa voitokulkuettaan, koska kaikki on jo kolonisoitu, rohkeus on tapettu, ymmärrys murhattu, kipu ja viha taltutettu ja suruun myyty viinaa!
Kaikki rahan ja vallan tähden.
Miten sinä liityt tähän patriarkaalisen vallankäytön voittokulkueeseen? Tiedostamattasi sitä? 
Meidän kaikkien kautta sitä jatketaan.
Milloin nouset puolustamaan itseäsi ja lapsiasi?
Milloin uskallat romuttaa kolonisaation ajankäytön hitaan ja tehokkaan murhamiehen, joka vain odottaa, että uskot sen puheet, että tämä kaikki tehdään eläkepäiviä varten? Yhteiskunnan ja sinun parhaaksi?
Milloin näet, että tämä tekee sinut sairaaksi ja sairastuttaa lapsesi?
Jotta sinulle voidaan myydä lääkkeitä. Häpäistä ja nauraa erilaisuudellesi, jos kyseenalaistat.
Meidät laitetaan odottamaan ajan vankilaan, siihen totuttaminen aloitetaan jo ihan pieninä. Jotta emme enää osaisi kapinoida vanhempina.
Milloin uskallat täristä kaiken ulos ja tuntea sen pelon tuntemattomasta, hypätä pois oravanpyörän korvia huumaavasta kolinasta? 
Sinä olet tarpeeksi. Olet arvokas. Olet oikeutettu vihaasi ja tunteisiisi.

Lapsen teko on se, millä meidät lisäorjuutetaan.
Jos oletkin päässyt ulos systeemistä, omaan luonnolliseen aikaasi ja rytmeihisi, kovan itsesi ja uskomustesi kautta tehdyn työn kautta, lapsen teko laittaa sinut takaisin. Pilkkoo aikasi, omistaa lapsesi. Isoveli valvoo.
Kolonisaation kumartajat, täysin taltutetut omahyväisyyden ruhtinaat, sielunsa myyneet, ostavat omasikin, pelon ja pelotteiden avulla.
Maasi on myyty, kaikkien yhteinen. Pilkottu.
Aika on raiskattu.
Nuttu kouraan ja tehtaaseen.
Ei enää luonnon tuoksua, ei vapaata juoksua.
Lenkkikengät jalkaan ja puistoon ympyrää juoksemaan. Minuuttiaikataululla.
Hetkeksi irti.
Lähikuppilaan yhdelle, toiselle, kolmannelle. Hetkeksi irti.
Huumeita ja pois täältä.
Syömisen kontrollointia, jotta kontrolli kaikesta pahoinvoinnista palaisi omiin käsiin.
Itsensä viiltelyä, jotta fyysinen kipu hetkeksi taltuttaa sydämen kivun ja syyllisyyden arvottomuudesta. Itsevihan.
Meditaatiotyynylle 20 minuutiksi. Hetkeksi irti. (Tämä tietysti näistä on terveellisin vaihtoehto ja voi tuoda ymmärryksen omasta itsestä, kohottaa tietoisuuden värähtelyä..)
Mutta. Hetkeksi irti??
Tuolla ”hetkeksi irti” MYYDÄÄN paljon!
Entä, jos olisi elämä, josta ei halua hetkeksikään irti?
Mitä se olisi?
Vai entä, jos sitäkään ei tarvitse päättää, on vain tässä ja nyt? Mihin elämä ohjaa?
Elämä, kokonaisuus, eheä energiakeho, ei vain tiettyihin juttuihin ja ajatuksiin valjastettu ja opetettu mieli ja uskomukset...jotka on runnelleet eheän kentän. 
Tuo sama runtelu kuin maalle on tehty.

Katsokaa alkuperäiskansoja. Luonnonkansoja. Noita villi-ihmisiksi ja raakalaisiksikin leimattuja (totta kai yleisen ilmapiirin ja tappamisen ja alistamisen oikeuttamiseksi..).
Katsokaa miten he elivät, ja pieni osa yhäkin elää.
Mitä luonnonrytmejä (feminiini) kunnioittamaton ajan pilkkominen ja maan pilkkominen on saanut aikaan?
Sisäisten lasten murhan.
Yhteydettömyyden.
Vallan hallita.

Tarvitaan lakeja, koska ihmisten sydämet ovat unohtaneet itsensä ja hyvyytensä. Omatunto on ostettu.
Sydämen tilassa ovat omat lait jo valmiiksi.
Se on ihmisen todellinen luontainen tila. 

Näen koulujärjestelmämme yhäkin osittain kolonisaation jatkeena, yrittäen valjastaa meidät "hyviksi", kilteiksi ja lainkuuliaisiksi kansalaisiksi orjuuttavalle systeemille.
Moni nuori tyttö kolmannen asteen maissa taas haluaa palavasti kouluun. 
Ihmisellä on oltava itsemääräämisoikeus. 
Noissa maissa tilanne on selkeästi erilainen kuin meillä.
He, ja juuri tytöt ja naiset, tarvitsevat tietoa, jotta heitä ei voida orjuuttaa ja käyttää miesten alaisina.
Maan päällä on tällä hetkellä suorakaiteista/laatikoista koostuva verkko. Se hallitsee ja estää maata hengittämästä.
Se estää meitä hengittämästä täysin.
Samalla pilkkomisella on meidän aivot pilkottu ja laatikoitu aika.
Ajan pilkkominen rikkoo meidän energiajärjestelmää. 
Se tuo sairauksia.
Pilkkoo keho-mieli-sielu-yhteyttä. Luo "ADHD":tä.

Ajan ja maan pilkkomiseen liittyy tiettyjä ihanteita. Oletettuja ”hyveitä”, jotka tekevät hallitsemisen mahdolliseksi.
Kiltti, kuuliainen, täsmällinen, ajoissa. 

Olkaapa sitten pienten lasten kanssa!
Kuinka hyvin tuollaiset ihanteet palvelevat ollessamme lasten kanssa? Tai miten hyvin ne toteutuvat?
Kuinka moni vanhempi kokee riittämättömyyttä ja turhautumista, kun tuo pieni luonnollinen olento on aivan muuta ja toimii muuten, kuin mikä palvelisi heidän ”hyvänä, kuuliaisena kansalaisena ja ihmisenä” olemisen kuvaa, kaavioita ja varsinkin aikatauluja?

Murrosikä on juuri se ikä, missä nuoren oma tehtävä alkaa tulla ulos seksuaalisuuden myötä. Hormonit hyrräävät, on oman elämän rajojen tunne.. vai onko..?
Mitä enemmän hän kapinoi, sitä enemmän hänellä on raameja, jotka eivät hänen elämäänsä palvele. Ei tuollainen luonnonvoima salli pidättelyä.
Se täytyy ymmärtää ja kanavoida
Lapsen psyyken, tahdon ja itseluottamuksen tukeminen täytyy aloittaa jo pienenä. Olla HALUA ymmärtää lasta ja nuorta. Se taas vaatii läsnäolon taitoa ja kykyä.
Lapsuuden ymmärtäminen vaatii valtavasti tietoisuutta ja tietotaitoa..
Viisautta. Ja tukea. 
Yhteisön tukea.
Mihin tämä epäluonnollisen suuri, valtiollinen yhteisö meitä tukee?

Tieto lisää tuskaa, koska se lisää ristiriitaisuuden kokemista ja VASTUUTA.

Maailma on muuttumassa.
Me olemme osa muutosta.
Maa Äiti tulee nousemaan kauneuteensa ja ruokkimaan jälleen lapsensa. Kuten me tulemme ruokkimaan lapsemme ja pitämään maan viljavana. Muistamme tehtävämme maan päällä. Luomme paratiisin takaisin. Rakkauden tilan.
Maa tulee loistamaan jälleen järjen mielivallan alta.

-Mion


Mitä on oma ääni ?

Ääni ilmenee kaikessa kommunikoinnissa meistä ulkoiseen. Ääni on ehkä jotain, mitä olemme, vaikka meistä ei mitään kuulukaan. Omassa äänessä...