Mitä on oma ääni ?

Ääni ilmenee kaikessa kommunikoinnissa meistä ulkoiseen.

Ääni on ehkä jotain, mitä olemme, vaikka meistä ei mitään kuulukaan.

Omassa äänessä tunteemme, mielemme, ajatuksemme ja arvomme ovat integraatiossa keskenään.

Minulla on ominainen ääni. Jokaisella omansa. Äänestä kuulee myös, jos ihminen ei ole itsessään. Äänessä resonoi keho. Se, miten laajasti keho resonoi, riippuu siitä, miten ihminen on omassa kehossaan. Voi olla, että äänessä ei kuulukaan itse ihminen, vaan pelko ja sellainen ääni, minkä ihminen ajattelee olevan kuulijoille ok. 

Se, että minulla on todella oma ääni, vaatii sen, että minulla on oikeus ajatuksiini, tunteisiini ja itseeni.

Niillä on oikeus olla. Minä sallin ne. Sallin kaiken minussa olla. Ja syventyä.

Myös sen, mitä uskallan päästää itsestäni ulos.

Ehkä se ei olekaan kaikki harkittua?

Kurkku ja kohdun kaula ovat keskenään yhteydessä.

Olen usein mietiskellyt, mistä johtuu, että nykyään on niin paljon kohdunkaulan syöpää.

Koen tässä yhteyden. 

Ääni ja ilmaisu. Ääni ja laulu.

Olin vuonna 2003 Rovala-opistossa Rovaniemellä vuoden ja yritin siellä puhua omasta äänestä ideana, miten se on minulle muutakin kuin sitä, että laitan äänihuulet johonkin asentoon. En voi ilmaista itseäni ajattelemalla pelkästään tekniikkaa, kuten monissa paikoissa opetetaan.

Se, mikä laulaessa resonoi, on koko keho, Minä ! Sinä !

Se, miten uskallan olla oma itseni laajemmassa kuvassa, kuuluu äänessä.

Jos minulla on kehossa lukossa tunteita, ne kuuluvat äänessä. Lempeillä laulu-harjoituksilla ja laulamalla voi kylläkin päästä myös vahvemmin kontaktiin omien tunteiden kanssa, jos tämän ymmärtää tienä itsetuntemukseen.

Laulamiseen liittyy vahvasti myös häpeä ja häpäisemisen pelko. Onhan monia häpäisty ala-asteella ja ylä-asteella laulamisesta, omasta äänestä! Miten paljon hallaa tällä on tehtykään.

Voi kestää kauan, ennen kuin uskaltautuu laulamaan muiden kuullen tai edes itsensä.

Laulu on kuitenkin meidän ikiaikainen kielemme ja voimme ihan vaan äänteitä laulamalla ja hyräilemällä avata kehoa ja tunteita ihan itse. Ääni ja laulu ovat olleet rummuttamisen lisäksi musiikilliset elementit, joilla johonkin isompaan meissä on päästy käsiksi, tehty tilaa. Se on ollut seremonioiden väline ja alus muihin tajunnantiloihin.

Oma äitini on laulun opettaja. 

Kysyin häneltä yläasteen ensimmäisellä luokalla, että "miltä lauluni kuulosti?", kun soitin ja lauloin yhtä aikaa. Hän alotti nihkeästi.. "No joo.." enkä tiedä miten hän jatkoi puhettaan. Päätin silloin, etten enää suutani aukaise. Koulussa lauloin vain pakolliset.

Kun jooga ja Reiki-vihkimykset avasivat kokonaisuuttani ja solujani, alkoi minusta syntyä lauluja. Ja ääni alkoi soida kehosta. Siinä kuului eri kulttuureja. Jotain vanhaa ja ikiaikaista.

Vihdoin minussa avautui oma ääneni, yhdessä kaiken alaspainetun noustessa pinnalle. 

Kuin kauan kadoksissa ollut turvallinen, minun puolella oleva ystävä.

Äänen voi kohdentaa myös kipeään kohtaan kehossa ja antaa sen sulattaa kipua. 

Intentiolla on siinä myös valtava voima.

Antoisaa matkaa omaan ääneesi !

<3 Mion

 Nyt. Ikuinen Nyt.

Hengitys. Laajentuva hengitys.

Minua hengitetään, kun sille antaudun. Pysähdyn.

Kuuntelen.

Sydän lyö kuin rumpu. Miten se lyö tänään?

MION WUOSHA (Miosha) · MONOCHORD-matka

Ajan ja maan lokeroinnista psyyken lokerointiin (jatko vuodelta 2018)

Kolonisaation seurauksena asumme asumuksissa, (jotka ovat neliskulmaisia) joiden rakentamiseen on valtava määrä säädöksiä; rahastuksen, bisneksen ja hallinnan vuoksi.

Kolonisaatio on ulottunut kaikkialle; vaatteisiin, joita puemme, ruokaan mitä syömme, ruoantuotannon tapoihin, lakeihin ja säädöksiin. Se näkyy ohjeistamisessa, yleisessä suunnassa, lääkkeiden määräämisessä. Syvemmän ymmärryksen leviämisen estämisessä.

Meitä rajoitetaan ja tapetaan systemaattisesti, kuin näkymättömissä. Rahan ja vallan vuoksi. 

Tämä näkyy ja tuntuu ihmisten toisiaan vastaan taistelemisessa, kilpailussa, surussa, ahdistuksessa, ajankäytössä. Siinä, miten valtiovallan toimintaa ei kyseenalaisteta.

Se näkyy koulusurmissa, syömishäiriöissä ja luonnon valjastamisessa viimeistä piirtoa myöten rahan ja vallankäytön välineeksi.

Tämä kaikki palvelee lopulta pientä osaa maailman väestöstä. 

Loput ovat järjestelmän orjia. Tämä on valitettavaa sanoa. Tiedän; se kuulostaa järkyttävältä ja julmalta ääneen sanottuna. Olemme työvoimaa, ja uuden orjuutettavan sukupolven siittäjiä. Toisaalta, nekin jotka ovat pyramidin huipulla eivät ole vapaita. Ei tällainen järjestelmä ole vapaa tai vapautta luova. 

Meille syötetään ihannekuvaa; työpaikka, naimisiin, lapsia, farmari, kultainen noutaja, tietokoneet ja muotivaatteet.. Kohoaminen systeemissä ylöspäin on tavoite; ihminen haluaa KUULUA yhteisöön, kaipaa yhteyttä, ja tätä sisäänrakennettua vaistomaista rakennettamme käytetään hyväksi esimerkiksi mainonnassa ja propagandassa. 

Ihmiset pelkäävät myöskin mielensä hajoamista. Muutosta.
Sen vuoksi kaikkea, mikä on outoa tai sotii pienestä pitäen rakennettua maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä vastaan, kartetaan aivan kuin ruttoa, eikä haluta ottaa edes selvää. Aikaa ei myöskään valtavasti ole liikaa oravanpyörässä juostessa...

Ihminen on opetettu olemaan hallittavana ja odottamaan johtajaa. Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole opetettu ajattelemaan omilla aivoilla, kyseenalaistamaan, ja ottamaan vastuuta teoistaan. Todella olemaan "jumalan kuvana", siinä ominaisuudessaan, jonka mahdollisuus on luoda, eikä vain odottaa tai antaa käskyjä ja toimia kuin sotilas, selvitäkseen hengissä.

Monisukupolviset traumat yleensä estävät todellisen vastuunoton, vaikka sitä tahtoisikin. Nuo traumat elävät syvällä kehoissamme, mielen saavuttamattomissa. Siksi monikaan terapia, mikä perustuu vain puhumiselle, ei lopulta johda muutokseen. Nuo rakenteet tulisi puhdistaa syvältä solutasolta ja tunnekehoistamme.

Tässä yhteiskuntajärjestelmässä "mielisairaus" on sitä, että ihmisen mieli lopullisesti murtuu. Sen suojamekanismit tuhoutuvat. Tai ne tuhoutuvat niin, ettei ihmisellä itsellään ole mitään kontrollia tapahtumassa. Psykoosi.

Tuo voi tapahtua monella tavalla, eri asteisesti:

-Huumeet "näyttävät" liikaa, eikä sitä kyetä integroimaan, yhdistämään tähän "normaaliin" arkielämään; päivätajunnan eloon (patriarkaalisen epäluonnolliseen, vajaaseen käsitykseen elämästä).

-Auktoriteettiasemassa olevat lyttäävät ja rakentavat ihmisen kenttään ja mieleen uskomusmaailman, millä lapsi/nuori/aikuinen kokee itsensä ja ajatuksensa vääriksi, huonoiksi. Lopulta hän pelkää itseään ja omaa luontoaan.

Ei ymmärrä olevansa ihmisenä kasvun tiellä ja valtaapitävien manipulaation kohde. Ja hajoaa.

-Ihminen kokee kokemuksia, näkee asioita, joita yleinen maailmankuva tai ihmiskäsitys pitää vieraina, hulluina ja uhkaavina.

Jos itseluottamus on ohut, eikä ole tukea tuolla matkalla, hän voi murtua.

Katsokaa nuorisomme tilaa. Miten juurettomaksi ja merkityksettömäksi he tämän elämän kokevat! Meiltä on leikattu elämästä puolet pois ihannoimalla pelkää materiaa ja materiaalisia suorituksia.

Monet ihmiset pelkäävät kyseenalaistaa itseään ja omia mekanismejaan, koska se, että kuva itsestä muuttuu tai tuo "itseen katsominen" näyttää jotain epäedullista, koetaan uhkana itseluottamuksessa ja omassa kuvassa, mielen rakennetussa systeemissä.

Ihmiset pelkäävät kyseenalaistaa myöskin ihmissuhteitaan, koska nekin ovat helposti urautuvia systeemejä, ja niiden uutuudenviehätys (kokemus vapaudesta ja rakkaudesta, yhteydestä) häviää suhteellisen nopeasti. Silloin tuo vapaus ja rakkaus-tila kohtaa molemmissa osapuolissa heidän jähmeät vapauden ja rakkauden vastaiset opitut ehdollistumat ja traumat. 

Tämä helposti kielletään, koska tuota jähmeitten rakennelmien/ehdollistumien purkutyötä ei osata tehdä, tai ymmärtää tehdä, ja erotaan esimerkiksi toista syyttäen tai pysytään yhdessä hammasta purren ja ongelmat kieltäen, jolloin kuilu ja erillisyyden kokemus toista kohtaan vain kasvaa.

Ihminen kaipaa luonnostaan turvaa, ja kyseenalaistaa asioita vasta, kun tuo turva alkaa kuristaa liikaa.

Ihmiset roikkuvat monenlaisissa turvarakennelmissa, selvitäkseen "hengissä", "pitääkseen kasvonsa", peläten paheksuntaa ja häpäisyä, häpeää. Yhteisöstä ja yhteydestä eristämistä.

Yhteyttä kaivataan hinnalla millä hyvänsä. Tuo on lapsen malli. Lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Millainen vanhemman malli yhteiskunnassamme vallitsee, millainen "vanhempi" valtiomme on?

Meidän tehtävämme on kasvaa aikuisiksi myös psyykkisesti ja otettava syvä vastuu elämästämme ja valinnoistamme, niin että turva on sisäinen, jolloin on mahdollisuus ja rohkeus asettua kaikenlaista alaspainamista ja riistoa vastaan.

Ulkoisessa turvassa roikkumisella on hintansa.

Mielen hajoamisen pelkoon ja ahdistukseen on olemassa hyviä maadoitus-konsteja, mielen pelkojen sokkeloista ulos murtautumiseksi, jotta hengitys pääsee hengittämään ja laajentamaan solutasolla ja laajentamaan ihmisen tietoisuutta, näkökantaa.
Hengitys ja hyväksyvä läsnäolo;
istuminen ja kaikkien tunteiden ja tuntemusten katsominen, tunteminen ja hyväksyminen kehossa on yksi keino.
Ihmisellä täytyy olla kokemus siitä, että on löytänyt persoonasta erillisen ikuisen osansa, tai sielunsa, tai häivähdyksen jostain suuremmasta, jotta se voi uskaltautua syvemmälle. Ilman, että mieli hajoaa.
Tuo on todellinen suoja, rakkaus, mikä pitää pystyssä mielen ja ihmisen, hänen pyristellessä valheen ja totuuden, maailman pyörteessä, etsien totuutta.
Jos roikkuu persoonan tasolla, uskoo sen olevan se todellinen järkähtämätön "itse", suojaa juurikin mieltä hajoamasta, suojaa minäkuvaansa ja itseään ristiriidoilta, suojaa myös itseään löytämästä korkeampaa itseään, potentiaaliaan ja sielunsa johdatusta. Laajempaa kokonaiskuvaa. Sillekin on oltava paikkansa. Mitään ei kannata väkivalloin runnoa.

Tuohon prosessiin tarvitaan tietoa ja ohjausta. Suojaa.
Rakastavaa ymmärrystä.
Ja ihmisiä, jotka ovat lähteneet syvästi muutospolulle, kääntämään jokaisen kiven ja kannon, itseään kunnioittaen.

Toivon sinulle ja meille upeaa matkaa kohti Uutta Maailmaa!

Huumoria unohtamatta. Sen voima on valtava.


Mion

 Ikiaikainen ääni, Muinaiset, kutsun teitä.

Ikiääni - Eternal Voice · Monochord with voice (example)

 

Elämän ihmeestä..

Olemme syvästi yhteydessä Maahan. Ilman Maata ei ole meitä. Se, mitä teemme Maalle, teemme itsellemme. 

Se, miten kohtelemme itseämme, kohtelemme Maata. 

Se, mitä teemme luonnolle, teemme eläinkunnalle ja itsellemme.

Kehomme tulevat jäämään tänne. 

Nyt länsimaissa moni täältä lähtevistä on lääkkeitä täyteen pumpattuja "ympäristöjätteitä", jotka maatuvat hitaasti hienoissa lakatuissa arkuissaan.

Elämäntapamme on tullut tiensä päähän, vaikka sitä vielä kaikin voimin yritetään pitää elossa. Jopa kiihdyttäen tuhoa..

Ihminen on yleisesti katsottuna unohtanut tehtävänsä Maan päällä, unohtanut itsensä, oman äänensä, oman luontonsa.

Ikiaikainen ääni kaikuu silti, soi sävelmäänsä ja herättää yhä useamman iki-unestaan ja unohduksesta.

Paluu juurille, ihmisyyden juurille, tekee työtään alitajuntamme onkaloissa, ja nostaa tietoisuutemme alkuperäiskansojen tuntemiin elämän lainalaisuuksiin, kunnioittamaan Elämän Mysteeriä.

Naisten kehot ovat kuukautiskiertomme myötä syvästi yhteydessä luonnon syklisyyteen, tunnemme luonnon kehoissamme, jos kuuntelemme.

Viimeisinä vuosituhansina tämä tieto ja kehojen intelligenssi on yritetty paholaismaistaa, tuhota, himmentää, raiskata, ja nainen on luullut olevansa likainen luonnossaan. 

Yhä on kansoja, joiden naiset pakotetaan rähjäisiin ”menkkamajoihin”, koska miehet katsovat heidät likaisiksi. He eivät saa esimerkiksi itse tehdä ruokaa tuolloin. Näin esimerkiksi Nepalissa.

Länsimaissa taas nousee uudelleen Red Tent- liike, missä naiset hakeutuvat suojaan, rauhaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan kiertoaan ja vuotopäiviä, sallivat itselleen rauhan tilan ja sielun kuuntelun. Olen itse huomannut, etten valtavasti tahdo tehdä ruokaa kuukautisteni aikana.

Ehkä tuo ”menkkamaja” -perinne onkin ollut aikojen alussa Pyhä tila, minkä naiset itse ovat luoneet, mutta se on patriarkaalisuuden kiiriessä joka kolkkaan, muotoutunutkin pakoksi ja ahdistavaksi ulkoa määrätyksi likaisuuden merkiksi. ?

Meillä naisten kuukautisia ei oteta ollenkaan huomioon. Ne on yritetty sivuuttaa kauan molempien sukupuolten toimesta tabuna. Äidit ovat nyt vasta alkaneet jälleen kertoa tyttärilleen kuukautisista, ja niitä nostetaan niiden luonnolliseen rooliin. 

Kouluissa tämä tulisi myös huomioida. Nythän on niin, että järjestelmämme toimii maskuliinin ja miespuolisten kehojen ikuisen hedelmällisyyden periaatteen mukaisesti: koko ajan jaksaa-jaksaa eikä syklisyyttä ja luonnollista kiertokulkua sallittaisi olevan; kehittyvä-kukoistava-kuoleva-jälleensyntyvä ole olemassakaan. Talous pyrkii tuollaiseen ja meidän lapsilta odotetaan koko ajan samanlaista jaksamista koulussa. Tyttöjen kuukautiset tulisi nostaa jalustalle, jotta siitä tulisi normaali asia hävettävän sijaan. 

Kuukautiset yhdistyvät kuun kiertoon, joita vuoteemme kuuluu kaikkiaan 13.

Nykyinen kalenteri on typistetty 12 kuukauteen ja tuo luonnonmukainen kalenteri rikottu. Sillä on enemmän vaikutuksia kuin uskotaankaan.

Tämä on ollut systemaattista ihmisen syvän tietoisuuden haalistamista ja vallankaappausta.

Samaa, mitä kirkko on tehnyt mm. pyhälle kirjalleen, poistaen sieltä jälleensyntymisopin, Maria Magdalenan evenkeliumin ym.

Lääketieteellinen hormonaalinen ehkäisy taas syrjäyttää naisen normaalin hormonaalisen toiminnan kokonaan, se korvataan ulkoisilla hormoneilla. Tästä syntyy paljon haittoja. Niiden ja elämäntapamme seuraukset ilmenevät hormonaalisina vaikeuksina erityisesti kuukautiskierron alkaessa loppua, kun nainen tulee isoäiti-vaiheeseen. Totta kai joka vaiheessa sillä on vaikutuksensa.

Luonnollinen, oman kuukautiskierron tarkkailu ja tunteminen, kiertotietoisuus, on tärkeää. Viime vuosisatoina naiselle on tehty oudoksi ja vieraaksi oma luontonsa. Hänet on kaikin tavoin vieraannutettu luonnostaan, sisäisestä ja ulkoisesta. Tuolla on vaikutusta myös miesten elämään, luonnollisesti. Heiltäkin on riistetty feminiinisyyttään. Ilmiö ulottuu kaikkeen.

Kuun vaiheet vaikuttavat veteen ja kehomme ovat 60-70%:sti vettä. 

On auttamatta selvää, ettemme ole irrallaan voimista, jotka pyörittävät koko elämää maapallolla ja universumissamme.

Tämä on iso ekosysteemi, jossa olemme vain mukana.

Meidän tulisi osallistua siihen tietoisemmin.

Meillä ihmisinä, tietoisina olentoina on velvollisuus ja vastuu katsoa, mitä teemme vallallamme tässä ekosysteemissä.

On hulluutta ajatella, että olisimme itsevaltiaita. 

Tämän vuoksi raamatussa sanotaan, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen; tarkoittaen kykyämme olla yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen, olla kanssaluojia, rakastaa ja varjella. Olla hyviä paimenia. Tuossa kohdassa miehet tiettynä aikana, tai maskuliinisuus, on unohtanut tehtävänsä. Asettunut Jumalan asemaan, käyttänyt valtaansa hirvittävillä tavoilla.

Kristus oli opettamassa ihmisyydestä, ihmeellisen Ihmisen - kanssaluojan polusta, hän oli hyvin feminiininen, tasapainossa, ihmisten puolella. 

Lopulta hänen opetuksestaan ja elämästään muokattiin sen ajan miesten valtajärjestelmä, uskonto.

Mitä meistä on tullut? Ja mihin meitä yritetään muokata? Miksi? Mitä sallimme? Ja miksi?

Olemme niin ihmeellisiä ihmisiä ja tunnetusti ihmisen järjestelmästä ja kyvyistä tunnetaan vain pieni osa. Fyysistä kehoa kyllä on tutkittu, samoin kuin luonnossa sen materiaalinen osa, mutta emme ole vain kehomme. Mistä elämä ja henki meihin tulee? 

Kukaan, joka asiaa oikeasti miettii, ei voi olla päätymättä ihmeelliseen mysteeriin nimeltä Elämä.

Ihminen, joka lähtee kohtaamaan itsensä kokonaisena, lähtee henkensä polulle, tulee kohtaamaan ihmis-mieltään isompia asioita.

Lisäksi ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Sehän on nähtävillä. Yhtyminen ja siitä muodostuva elämä koko pallolla on keskeisessä roolissa.

Tämä on olennainen asia, kaikkialla luonnossa näkyvä asia, ja siitäkin on tehty hävettävää, rumaa, ja lopulta vastareaktiona pornografista.

Ihminen on totaalisen hukassa siitä kaikesta, mikä on keskeisessä osassa elämää.

Sen sijaan ihmiset pohtivat ja murehtivat rahaa, velkoja, asuntoja, materiaa.. Siihen meidät on ajettu. Tämä kaikki on tehnyt meistä todellisen voimamme menettäneitä. Juurettomia. 

Ja tämä on varmasti ollut tarkoituksenmukaista, näin valta säilyy tai siirtyy tietyille tahoille.

Stressi on elämäntavassamme niin normalisoitu ja ihmiset syntymästään asti siihen kasvaneet, että tarvitaan yleensä jokin herätys, jotta tuosta aivopesusta (ja -sumusta) herää. Se on pitkälti tiedostamatonta dissosiaatiota. Moni herää nyt, onhan maailmanaikamme nurinkurinen.

Yhteisöjen hajottaminen ja kaupungistaminen on myös tehnyt ihmisistä yksinäisiä, hajallaan olevia ja täyttymystä ulkopuoleltaan hakevia. Tällä on voinut olla hyviäkin aspekteja jossain vaiheessa, mutta tietoisesti omien inhimillisten ja sosiaalisten tarpeiden äärelle löytäminen on nykyajassa ensiarvoisen tärkeää ja ravitsevaa. 

Yleensä ihminen syyttää itseään kykenemättömyydestään järjestelmän kourissa; osa menee terapiaan, syö lääkkeitä ollakseen työkykyinen ja ”normaali” osa järjestelmää, eikä osaa tai uskalla ajatella laatikon ulkopuolelta, koska tuo auttamatta syöksisi hänet muutokseen. Ja muutos on yleensä aina pelottavaa, tuntematonta aluetta.

Onhan meille niin pitkään syötetty näitä uria, miten elää. Kun alkaa kohdata todellisia tunteitaan ja itseään, joutuu kohtaamaan valtavan arsenaalin ulkoa syötettyjä ja sisäistettyjä ehdollistumia. Mutta mikään ei ole lopulta palkitsevampaa ja vapauttavampaa. 

Onneksi nykyään yhä useampi löytää uudenlaisia, omannäköisiä väyliä elämälleen, ja niinpä tulee enemmän suunnannäyttäjiä ja tukea erilaisille tavoille elää ja käyttää tämä arvokas elämä.

Miehen ja naisen tehtävä. Mitä on olla nainen? Mitä on olla mies?

Auttamatta nuo kaksi ovat toisiinsa linkittyneinä ja ilman toista ei ole toista.

Olemme kaikki täällä riippuvaisia toisistamme. Kumpikaan sukupuoli ei ole toisen yläpuolella. Kilpailu tai eriarvoisuus tulee vuosituhantisesta kivusta, joka on nyt puhdistettavanamme.

Miehestä ja naisesta selkeästi erillisinä puhuminen ei sulje pois mitään muotoja siitä, miten kokee itsensä sukupuolisesti, sisäisiä kokemuksia omasta naiseudesta tai miehuudesta. Kaikki, mitä ulkopuolella on, on myös sisällämme. 

Maskuliinin ja feminiinin leikki tapahtuu jokaisessa meistä, katsomatta sukupuoleen. Tätä kuvaa ying-yang-symboli.

Silti nainen ja mies ovat erittäin tärkeissä erilaisissa rooleissa, eikä näitä rooleja tulisi sekoittaa liikaa, vaan enemmänkin löytää niiden todellisen terveen luonnon äärelle.

Terve suhde itseemme ilmenee terveytenä ihmissuhteissa.

Seksuaalinen terveytemme on tärkeää hormonaaliselle terveydelle. 

Mikään luojan luoma ei ole rumaa tai häpeällistä.

Avautuva elämän monimuotoisuus meissä ja ulkoisessa

Uskallatko astua opetetusta ulos? Kuunnella elävää elämää sinussa? Nyt?

Ensin alistettiin erilaisuus ihmisissä, naiset. Heikot ja lapset, luonnonkansat. Päämääränä yhtenäistää ja tuhota luonnon monimuotoisuus meissä. Elämää palveleva villi tieto ja vastaanottavaisuus. Tuo sama tapahtui heijastumana ulkoisessa luonnossa.

Nyt on eläinten ja luonnon vuoro saada äänensä kuuluviin.

Kaupunkilaisten lapset eivät ehkä ole nähneet muita eläimiä kuin kissoja ja koiria puistoissa. Heille ruoka on muoviin pakattua einestä ja geenimuunneltuja vihanneksia, sen kummemmin ajattelematta. Vihanneksia, jotka säilyvät ikuisesti. Kausituotteita on enää harvaseltaan, kun kaikkea kiidätetään ympäri maailman päivittäin. Liha on nätisti muovin sisällä myös. Ei ole kuolemaa.

Ihmiset leikataan näin ajatuksissaan ja teoissaan irti luonnon kiertokulusta. Nykyään jo lapsesta pitäen. He ovat kiinni toisenlaisessa kehässä, jonka nimi on oravanpyörä. Sen perusta on rahataloudessa luonnon kiertokulun sijaan.

He oppivat nauttimaan hienoista kahviloista aidon, monimuotoisen luonnon sijaan. 

Kaupunkilaisuus on edistystä. Maalaiset ovat vähemmän kuin kaupunkilaiset. Niin se on ehdollistettu ja esitetty meille. Ympäri maailman.

Sivistys tuo ”armon” luonnon armottomuudesta.

Sivistys luo kuplan, missä kuolemaa ei ole, eikä näytetä. Se yritetään peitota lääkkeillä ja jatkuvalla kiireellä.

Ensin tuon ”sivistäjän” kohteina olivat erilaiset ihmiset, vapaat ihmiset. Naiset, lapset ja ”hullut”. ”Heikot”. Luonto hänessä itsessään. Monimuotoisena. Värilliset ja erilaiset piirteiltään. Kansakunnat ja rodut. Kaikki haluttiin yhtenäistään ajatuksiltaan, uskonnoltaan ja toiminnaltaan. Alistaa yhden rodun ja vieläpä sukupuolen ajatusten alle. Tämä aikakausi on päättymässä, olet ehkä huomannut.

Samalla ulkoista luontoa alistettiin ja raiskattiin. Tehdäkseen elintilaa tuon rodun ajatusten viljelemiseksi ja vallan anastamiseksi. Ja älä käsitä väärin, ihminen tekee sitä mitä hänelle on tehty, ellei hän herää ehdollistumistaan. Tuo ei ole ihmisen itsensä pahuutta. Se on ilmentymää taistelusta, jota sieluistamme käydään.

Ihminen omassa Todellisessa Luonnossaan on rauhaa rakastava ja viisas. Tuo on jostain syystä vuosituhansia kitketty meistä kasvatuksella pois. Pelotteilla. Väärien tekojen normalisoinnilla.

Ruokaa voidaan kasvattaa toisinkin. Varjellen maata, saaden maa kukoistamaan. Nyt sen ravinteet on viety ja syömme vihanneksia ja hedelmiä, jotka on tuotu toiselta puolelta maapalloa ja täytetty vedellä. Lentokoneiden pakokaasut ja myrkyt täyttävät vetemme. Emme huomaa, koska oravanpyörä vie aikamme olla luonnossa. 

Maailmassa on kehitetty tapoja tuottaa ilmaista energiaa. Mutta se ei palvele niitä, jotka vallitsevan järjestelmän huipulla pitävät miljoonistaan ja asemastaan kiinni. Sen vuoksi meidän metsämme annetaan hakattavaksi ja vetemme yritetään myydä.

Todellinen valta ansaitaan viisaudella. Myös lapsilta. Pelottelulla ja pakottamisella vain riistetään se. 

Historia kertoo, että mustia raahattiin orjiksi Uudelle mantereelle 1600-luvulla. Riistoa tapahtui vuosisatoja. Wikipedia sanoo: ”Vuonna 1954 Korkein oikeus julisti koulujen rotuerottelun perustuslain vastaiseksi, minkä seurauksena mustat oppilaat päästettiin valkoisiinkin kouluihin. Kansalaisoikeusliike onnistui saavuttamaan afroamerikkalaisille periaatteellisen tasa-arvon 1960-luvulla, mutta syrjintää on esiintynyt paikoitellen senkin jälkeen lakiuudistuksista huolimatta. ” 

Ensin taistossa kansalaisoikeuden/ äänioikeuden saivat afroamerikkalaiset ja naiset. Vain vähän aikaa sitten.  

Naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus on suurilta osin saavutettu vasta 1900-luvulla. Kuinka kauan naisen arvon alistamista onkaan kestänyt?

Wikipedia: ”Euroopan maista Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971 ja Liechtenstein viimeisenä Euroopassa vuonna 1984. Joissain Sveitsin kantoneissa naisten äänioikeus oli evätty 1990-luvun alkuun asti.”

Nyt äänen tulevat viimein saamaan eläimet ja luonto. Kivun kautta. Viimeinkin silmät ovat aukeamassa sille totuudelle, ettei elämää ole ilman luontoa, eikä eläimiä ilman luontoa.

Silti yhäkin luonnonkansoja riistetään. Luontoa riistetään, ymmärtämättä, että riistämme niin itseämme.

Ja se mitä alistetuille on tehty, elää heidän jälkeläisissään. Haavat ja ehdollistumat eivät siis häviä hetkessä äänioikeuden myötä!

Heidät pakotettiin ja opetettiin riistämään itse itseään. Lapset vanhempiaan.

Esivanhemmat itkevät luonnon myötä.

Kun maa viedään, sen käyttöoikeus, viedään kaikki. Tekaistuilla omistajuuksilla.

Eikä maa ole kenenkään. Se kuuluu itselleen, kuten naisen keho naiselle itselleen. 

Mies voi VAIN viljellä ja varjella, palvella Maata. Rakastaa naista. Ei muuta. Maskuliini terveessä roolissaan.

Ihminen (mankind) voi vain vaalia omaa kehoaan ja maata. Feminiiniä itsessään. Säilyttääkseen tasapainon. Se, mitä teet toiselle, teet itsellesi. Se, mitä teet itsellesi, teet toiselle. 

Uskallatko astua opetetusta ulos? Parantaa Luontosi?

Astua tunteisiin, kehosi tietoon oikeista ajankohdista, intohimoon, muuntuvaan olemiseen. Tuntemattomaan, missä mielesi on jätettävä kauas. Opetettava se Luottamaan suurempaan viisauteen. Todelliseen vanhemmuuteen, Äiti-Isä-rakkauteen, joka Lähteen/Auringon valon viisauden ja Maan vastaanottavaisuuden kautta luo elämääsi, kuten korkeimmaksi parhaaksi on. 

Sinun mielesi yksin ei koskaan voi saavuttaa sen suuren älykkyyden tasoja, johon läsnäoloon yhdistymällä kehossasi voit löytää osia suuresta mysteeristä, takaisin Suureen Mysteeriin, älykkyyteen, jota Elämäksi kutsutaan. Ahoy!

Ja se elämä viitoittaa koko ajan sinulle tietäsi. Se elämä on vapaan miehen, ei orjan elämää.

Tuo älykkyys on elävää itsessään, sitä ei voi eikä pidä alistaa. Vaan kaikki muu opettaa kuuntelemaan tuota Tietoa sinussa. Se ylläpitää terveyttä.

Luonnossa tuo kaikki tieto on elävänä.

Tie ehdollistumista ulos vapauteen on Työ, joka täällä on tehtävä, jotta elämä pelastuu.

Jotta elämä voi säilyä elinvoimaisena, on jotain kuoltava. Kuolema on ystäväsi, jokaisessa hetkessä. Päivittäinen päivitys siinä, minkä on aika kuolla elämässäsi, ihmissuhteissasi, työssäsi, psyykessäsi, toimintatavoissasi, on tehtävä, tai sitten se tapahtuu tiedostamattasi kivun kautta. 

Heikkoutesi on todellisuudessa vahvuutesi. Kaikki on opetettu väärin päin. 

Kehomme on yhteydessä ikuiseen luonnon viisauteen ja osoittaa indigaattorin lailla, jos sitä kuuntelet, mikä suunta on elämän virtaukselle elämässäsi väärä, tai oikea. Tunteesi eivät valehtele. Opetettu mielesi sen tekee.

Voit olla tässä muuntumistyössä tietoisemmin mukana ja toivottaa muutoksen vääjäämättömyyden tervetulleeksi.

Tämä työ meillä on ihmiskuntana tehtävä, jotta elinolosuhteet ja elämä kauniilla kotiplaneetallamme säilyy.

Kauneutta päivääsi, rehellisyyden myötä. 

Luonto minussa

Tänään tapahtumat herättävät minut kirjoittamaan luonnon puolesta.
Meissä kaikissa asuvan luonnon puolesta. 

Luonto ei ole tarkoitettu valjastettavaksi talouden ja teollisuuden ajattelemattomaan hyötykäyttöön, vaan ymmärrettäväksi syvästi, hoidettavaksemme. Kun otat jotain, annat jotain takaisin. Kiitollisuuden vähintään.
Se, miten luontoon suhtaudutaan nykyään on pitkän historian ja ehdollistumien tulosta, mikä on soluttautunut asenteisiin ja koko yhteiskunnalliseen järjestelmäämme, sekä kaiken arvottamiseen hyvänä tai pahana; ymmärryksen sijaan.
Tähän ovat vaikuttaneet mm. monoteistiset uskonnot, matriarkaalisen äitikulttuurin tuhoutuminen ja sitä myötä naisen alistaminen, ja alistuminen.
Pelotteilla kontrolointi.

Maailma uusiutuu. Enää emme voi rajoittaa uskomuksiamme synkälle keskiajalle tai noitarovioille.

Luontoon kuuluu kaiken virtaavuus ja muutos. 

Länsimaalainen ihminen peloissaan, ja puhutaan tässä nyt samalla rikkinäisestä maskuliinin energiasta, on naisen ja luonnon hurjuuden pelossaan yrittänyt hallita ja kontrolloida kaikkea.

Luonto ei missään mielessä ole paha. Siinä on tarpeen ja sen täyttämisen, luomisen ja tuhoamisen voimat koko ajan vallalla.
Eläimet ovat tuossa tiiviisti yhteydessä, viattomuudessaan.
Ihmisen luonto on sama, mutta ihmiselle on annettu kyky ymmärtää ja valjastaa ymmärryksensä suojelemaan elämää kantavia voimia ja rakenteita.
Nuo rakenteet eivät ole jähmeitä linnakkeita, vaan alati muuntuvia. Kuin elämä itse.

Nainen on kautta aikojen uskontojen myötäkin ymmärretty väärin. Alistettu.
Naisella on kyky synnyttää sekä syvä yhteys luonnon feminiinisiin ja "salaisiin" voimiin, naisen keho on luotu hoitamaan. Nainen on syvästi yhteydessä kuunkiertoon kuukautistensa kautta, ja pystyy aistimaan laajasti. Tietämään suoraa. Miehen tehtävä on ollut pitää huolta tuosta luonnosta, suojella naisia, lapsia ja yhteisöä. Sen tehtävä ei ole ollut hallita laajoja alueita ja ryövätä muilta tai ottaa luonnosta enemmän kuin tarvitsee. Toki miehessä elää tuo sama feminiini, ja me olemme ihmisinä tulleet oppimaan molemmista sukupuolista ja niiden molempien luontaisista kyvyistä ja lahjoista maailmalle.

Synnytys itsessään on tapahtuma, missä nainen on omassa luonnossaan, hänen on oltava syvästi kiinni luonnon ohjaavissa voimissa, ei niinkään sen opetetun pelon ja kontrollin energioissa. Synnytys on kuin pieni ekstaasi, joka johtaa naisen kehoa avautumaan ja johdattaa lasta ulos maailmaan synnytyskanavassa. Tuo tapahtuma on nykyäänkin vielä hyvin peloilla lastattu, kontrolloitu tapahtuma, missä naisen luonto alistetaan ulkoapäin saneltuihin normeihin ja asentoihin, silloin kun sairaalahenkilökunta ei ole valistunut tehtävästään. Se lisää kipua ja pelottavuutta.
Uuden tiedon saanti olisi tässä olennaisessa kohdassa.

Mies pelkää omiaan ja naisen tunteita, jotka virtaavat. Tunteet ovat kuin vesi. Nainen on oppinut pelkäämään niitä itsekin. Miehistä on kasvatettu kovia, "rohkeita poikia", jotka eivät itke. Aivan kuin tuo feminiininen piirre tekisi heistä vähemmän miehiä. Se itse asiassa tekee heistä enemmän miehiä.
Tunteet eivät jämähdä, ja lukittaudu kehoon, ellei niitä yritetä kontrolloida pelolla ja asenteilla.
Lukitut, kielletyt tunteet aiheuttavat kehoon kiputiloja, jotka pitkittyessään voivat johtaa sairauksiin. Tästä on jo tietoa.

Nykyinen elämäntyylimme puskee luovat voimat kuin valmiiksi rakennettuihin uomiin, valmiiksi muokattuihin ja aseteltuihin rakenteisiin.
Kuinka paljon lapsia kontrolloidaan ulos virtaavasta luonnostaan jäyhiin rakenteisiin, jotka lopulta surkastuttavat sielun pääsyn omassa loistossaan ja lahjoineen tähän maailmaan. Rakastamaan.
Tunnetaidoista on onneksi alettu puhumaan ja naistenpiirejä järjestetään ympäri maailmaa. On punaisen teltan piirejäkin.
Koulumaailma odotuttaa muutostaan..

Vaatii luottamusta, että voi avautua veden luovalle virtaavuudelle meissä ja sille, miten sen myötä elämän ulkoiset rakenteet muovautuvat palvelemaan elämää täydemmin.

Huomaan täällä pienellä paikkakunnalla asuessani vielä jäyhiä rakenteita ihmisten asenteissa. Siitä kertovat yritys valjastaa luonto kokonaan meidän käyttöömme, yritys kontrolloida yhteisön väkeä samoihin raameihin. Se miten naisille puhutaan, ja miten naisetkin toisilleen puhuvat alistetussa asemassaan, yrittäen saada toisetkin naiset pysymään sanomattomissa, sovituissa säännöissä. Miehen kontrollin alla. Jos joku ei tuohon suostu, hänet leimataan. Noitavainot ovat säilyneet mustamaalauksen muodossa ihmisten puheissa.

Samaa olen kokenut lasten kasvatuksessa. Sitä tapahtumaa ei ymmärretä, vaan vanhemmat ovat ikään kuin vain vastuullisia muille yhteisön jäsenille ja viranomaisille lapsistaan. Vanhemmat kasvattavat ja ohjaavat pelosta käsin. Samaa päiväkodin henkilökunnassa. Tuo kertoo saman tarinan, miten rikkinäinen maskuliinin ja feminiinin energia suhtautuu lapsiin ja elämään. Tarkoitukseemme täällä.
Ymmärrän sen tällaisessa stressin täyttämässä selviytymistaistelussa, mutta me olemme aivan muuta varten täällä. Yhteisömme on nyt liian suuri valtio ohjeistuksineen, ja sen ohjeistukset tulevat eliitin huipulta. Mitä saisikaan aikaan todellinen yhteisöllisyys ja yhteisö ihmisten elämissä?

Minun lapseni ei ole tullut täyttämään yhteiskunnan vanhanaikaisia vaatimuksia, vaan yhteiskunnan on aika alkaa ottaa ihmiset ihmisinä, laskeutua syvän inhimillisen ymmärryksen pariin; Tietoon meistä ihmisinä. Ottaa uutta tietoa käytäntöön. Hellittää ankarista kristillisistä, vääristyneistä jäänteistä elämää kohtaan. Laskeutua lapsen tasolle, elämään elämää intohimoisesti ja ilossa, ymmärtäen omaa luontoa!

Olen äimistynyt esimerkiksi lastenvalvonnasta ja kotrollin määrästä, ja miten ihmiset siihen suostuvat. Paljon tabuja jää käsittelemättä ja pelkoja perheisiiin, kun lastensuojelun viranomaiset ovat enemmän poliisin asemassa kuin auttamassa ja ohjaamassa, ymmärtäen ihmistä psykologisesti ja laajassa kontekstissa.
Heillä tulisi olla valtava tietomäärä ihan itse ihmisinä siitä prosessista, mitä vanhemmuus on. Ja miten tunteita voi käsitellä. Syyllistäminen ja rankaiseminen ovat yhteiskunnan järjestelmässä olleet tiiviisti läsnä. Sen toivoisi jo muuntuvan. Näistä aiheista ei uskalleta vielä puhua.
Me elämme kollektiivisten tunteiden ja asenteiden keskellä, eikä yksittäisten ihmisten heikkouden syyttäminen ole yhdenkään lapsen, saati aikuisen, etu.
Tässä en puhu nyt ollenkaan räikeimmistä tapauksista, missä apua tarvitaan, vaan esimerkiksi pelistä vanhempien välillä, missä heidän vanhemmuutensa itseään kohtaan on heikkoa.
Monissa perheissä on eron jälkeen valtataistelu lapsista, eikä siihen ole mitään psykologisia hoitokeinoja ja apuja yhteiskunnalla tarjottavana. Ymmärrys puuttuu. Kaikki on pelkkää kylmää lakia. Miten tuon kaiken keskellä edes itse viranomaiset IHMISINÄ pystyvät toimimaan?
Kun vanhemmuus itseen on heikkoa, ei ole yhteyttä omiin tunteisiin. Ei ole todellisia rakkaudellisia rajoja, jotka ohjaisivat omaa toimintaa. Se kaikki näkyy peilinä ulkoisessa toiminnassa.

Lapsia saatetaan paljon maailmaan omien kipujen keskellä, tunnelukoista käsin; ymmärtämättä sitä, että ihmissuhteet ovat peili meistä itsestämme. Ja tuo kaikki on lapsen kasvualusta. Toinen ihminen ja varsinkin lapsi on peili minusta. 

Luovuus ja seksuaalisuus ovat yksi ja sama energia ihmisessä, elämänenergia. Kun kanava tai luovuus on lukossa, ihminen hakee "täytettä" / ravintoa ja virtautusta ulkopuoleltaan, toivoen toisen täyttävän ne sisäisen lapsen tarpeet, parantaen haavat.

Sisäisestä työstä kohti Todellista Vanhemmuutta tulisi tulla meille kansallisesti ykkösasia!
Ottaa itsemme ja tunteemme tosissaan, työstää ne, hyväksyen, lempeästi, saada yhteys omaan luontoomme, lapseemme ja sitä myötä eheytyä myös ulkoisessa vanhemmuudessa.

Nyt siihen työhön ei esimerkiksi nuoret saa mitään apua. He ovat hämmentyneitä omassa heräävässä seksuaalisuudessaan. Voi olla, että menevät leikkimään seksuaalisuudellaan seksin välityksellä, saavat lapsia nuorina ja menettävät osan omaa polkuaan. Jos luovuus on tukossa, sitä virtautetaan seksin kautta. "Sekstaillaan", jotta koettaisiin se virta. Tai haetaan rakkautta tuolla tavalla. Miten se ei tietystikään tule.
Miehet opetetaan hyväksikäyttämään naisen "maata", kehoa. Tuo on siirtynyt naisten malliksi myös. Olla miehelle mieliksi. (Lääkäreille synnytyssaleissa.) Saada sitä kautta mitä tarvitsee.
Luonnollinen seksuaalisuus ja toisen kehon rakastelu yhteiseksi hyväksi on kadonnut pornon jäyhiin mekaanisiin liikkeisiin, joilla kuvitellaan suoritettavan jotain omaksi eduksi. Kipeää ja sattuvaa sisimmissään.
Naisista on yritetty tehdä jotain talousmetsää vastaavaa; suoria ja kauniita, "yhdenmukaisia silikonirintoja". Naiset ovat suostuneet leikattavaksi. Kuten suorat talousmetsät leikataan viimeistä puuta myöten. Talousmaailman etuja ajatellen. Luonto on rikottu. Totta kai tuota tapahtuu miesten ja lastenkin maailmassa. Feminiinisyydellemme.

Suuri osa ihmiskuntaa jää tuohon vajeeseen ja rikkinäisiin ja rikkoviin parisuhdekuvioihin jumiin, yrittäen korjata niitä toisen syyllistämisellä ja kontrollilla. Peleillä.
Ja jäävät siihen, koska on häpeä "epäonnistua". 

He mieluummin menettävät yhteyden itseensä kokonaan kuin jättäytyvät suhteesta pois ja tekevät oman sisäisen työnsä.
Tuollaisen parisuhteen keskella lapset kasvavat yhtä rikkinäisiksi. Heidän tunteensa ja tarpeensa eivät tule kohdatuiksi, koska vanhemmat eivät pysty kohtaamaan lapsessa niitä tunteita, joita itsessään eivät ole uskaltaneet kohdata ja hyväksyä. 

Otetaan esimerkkinä viha. Tuo suomalaisten syvälle sisuksiin painettu mörkö, jonka ryöpsähdyksiin alkoholi joillakin vaikuttaa.
Vihan tehtävä on suojella iloa ja identiteettiä, omia rajoja. Sillä on paikkansa. Se kertoo minusta jotain. Jos se ei saa olla näkyvillä eikä koskaan tule hyväksytyksi, vaan leimataan pahaksi, ihminen kasvaa kiltiksi ja heikoksi puolustamaan ja vaalimaan omia rajojaan. Tuosta on seurauksena  mm. kansantautimme masennus, ja pitkällä tähtäimellä sydän- ja verisuonitaudit, kateus, katkeruus ja syvä häpeän kuilu. Mukaan lukien väkivalta.

Nykyään on kuitenkin tunnetaidot yleisesti nousussaan ja niistä on alettu puhua. Netistä löytää monenlaista tietoa. Sisäinen lapsi alkaa tulla tutummaksi käsitteeksi. Tunnetaitojen ja omien tunteiden hyväksymisen seurauksena ilo voi palata ja ihmissuhteet eheytyä.
Meillä on vielä paljon opittavaa, esimerkiksi parisuhdemallit/kiintymyssuhdemallit siirtyvät sukupolvelta toiselle ja niiden tarkasteluun kannattaa kiinnittää huomiota.

Me emme ole koneita, vaikkakin meistä on yritetty valjastaa sotilaallisen orjallisesti käyttäytyvää, lannistettua syöttövoimaa yhteiskunnan rakenteille ja pankkimaailman toiveille.
Meidän luontomme on eheä ja se tulee eheytymään, se tulee loistamaan taas sitä ihmiskunnan tehtävää, joka sillä joskus on ollut ymmärryksessään. Olla Maailman Vanhemmat. Äiti ja Isä minussa.
Luova kanssaluoja.

Elämä on ihme.