Ääni ilmenee kaikessa kommunikoinnissa meistä ulkoiseen.
Ääni on ehkä jotain, mitä olemme, vaikka meistä ei mitään kuulukaan.
Omassa äänessä tunteemme, mielemme, ajatuksemme ja arvomme ovat integraatiossa keskenään.
Minulla on ominainen ääni. Jokaisella omansa. Äänestä kuulee myös, jos ihminen ei ole itsessään. Äänessä resonoi keho. Se, miten laajasti keho resonoi, riippuu siitä, miten ihminen on omassa kehossaan. Voi olla, että äänessä ei kuulukaan itse ihminen, vaan pelko ja sellainen ääni, minkä ihminen ajattelee olevan kuulijoille ok.
Se, että minulla on todella oma ääni, vaatii sen, että minulla on oikeus ajatuksiini, tunteisiini ja itseeni.
Niillä on oikeus olla. Minä sallin ne. Sallin kaiken minussa olla. Ja syventyä.
Myös sen, mitä uskallan päästää itsestäni ulos.
Ehkä se ei olekaan kaikki harkittua?
Kurkku ja kohdun kaula ovat keskenään yhteydessä.
Olen usein mietiskellyt, mistä johtuu, että nykyään on niin paljon kohdunkaulan syöpää.
Koen tässä yhteyden.
Ääni ja ilmaisu. Ääni ja laulu.
Olin vuonna 2003 Rovala-opistossa Rovaniemellä vuoden ja yritin siellä puhua omasta äänestä ideana, miten se on minulle muutakin kuin sitä, että laitan äänihuulet johonkin asentoon. En voi ilmaista itseäni ajattelemalla pelkästään tekniikkaa, kuten monissa paikoissa opetetaan.
Se, mikä laulaessa resonoi, on koko keho, Minä ! Sinä !
Se, miten uskallan olla oma itseni laajemmassa kuvassa, kuuluu äänessä.
Jos minulla on kehossa lukossa tunteita, ne kuuluvat äänessä. Lempeillä laulu-harjoituksilla ja laulamalla voi kylläkin päästä myös vahvemmin kontaktiin omien tunteiden kanssa, jos tämän ymmärtää tienä itsetuntemukseen.
Laulamiseen liittyy vahvasti myös häpeä ja häpäisemisen pelko. Onhan monia häpäisty ala-asteella ja ylä-asteella laulamisesta, omasta äänestä! Miten paljon hallaa tällä on tehtykään.
Voi kestää kauan, ennen kuin uskaltautuu laulamaan muiden kuullen tai edes itsensä.
Laulu on kuitenkin meidän ikiaikainen kielemme ja voimme ihan vaan äänteitä laulamalla ja hyräilemällä avata kehoa ja tunteita ihan itse. Ääni ja laulu ovat olleet rummuttamisen lisäksi musiikilliset elementit, joilla johonkin isompaan meissä on päästy käsiksi, tehty tilaa. Se on ollut seremonioiden väline ja alus muihin tajunnantiloihin.
Oma äitini on laulun opettaja.
Kysyin häneltä yläasteen ensimmäisellä luokalla, että "miltä lauluni kuulosti?", kun soitin ja lauloin yhtä aikaa. Hän alotti nihkeästi.. "No joo.." enkä tiedä miten hän jatkoi puhettaan. Päätin silloin, etten enää suutani aukaise. Koulussa lauloin vain pakolliset.
Kun jooga ja Reiki-vihkimykset avasivat kokonaisuuttani ja solujani, alkoi minusta syntyä lauluja. Ja ääni alkoi soida kehosta. Siinä kuului eri kulttuureja. Jotain vanhaa ja ikiaikaista.
Vihdoin minussa avautui oma ääneni, yhdessä kaiken alaspainetun noustessa pinnalle.
Kuin kauan kadoksissa ollut turvallinen, minun puolella oleva ystävä.
Äänen voi kohdentaa myös kipeään kohtaan kehossa ja antaa sen sulattaa kipua.
Intentiolla on siinä myös valtava voima.
Antoisaa matkaa omaan ääneesi !
<3 Mion
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti