Ajan ja maan lokeroinnista ja hallinnoinnista sydämen tilaan

Miten aikaa ja maata käytetään meidän ihmisten hallitsemiseen.
Myös vettä, kuten kaikkia muita luonnon resursseja. Ja tunteitamme.

Näin sen aamulla. Aika pilkotaan osiin niin kuin maa.
Harmaa verkko on maailman yllä.

Aikaa käytetään väärin, välineenä.

Sitä voisi käyttää toisin, koska sen muoto venyy ja muuntuu. Se on luomisen väline. Meiltä pyritään rikkomaan tuo kyky.
Meiltä estetään todellinen ajankäyttö. Tämä on hallintaa.

Tämä systeemi on pilkkonut sen niin kuin saamelaisten maat. Maat, jolla he ovat eläneet, vaeltaneet porojen kanssa, kalastaneet, luonnonrytmejä ja luontoa kunnioittaen. 

Suomen valtio tuli ja pilkkoi maat ymmärrystä käyttämättä, aivan mistä sattuu. Kylmää järkeä käyttäen, ei ymmärrystä, sitä ei ollut. 
Se pilkkoi ne pyhien paikkojen päältä, kulkureitit halkoen, jne.

Hajota ja hallitse.

Tätä on tehty kaikkialla maaplaneetalla.

Maata ei voi omistaa. Sitä voi hoitaa. Kuten lapsiakin.

Nyt meidän luonnollisten rytmien aika on pilkottu tunteihin ja minuutteihin, ikuisuus on viety. Flow.

Se on pilkottu kouluaamuihin, tarhatunteihin, virastoaikoihin. Se on pilkottu. 

Vanhempien tapaamisaikoihin, lakipykäliin, vailla sydäntä ja ymmärrystä.
Kuukautiset on aikojen saatossa mustamaalattu, naiset, veri, rytmit.

Aika on pilkottu, leikattu vastoin syitä, runneltu istumaan valtion etujen mukaan. Yritysten.

Niillä näennäisesti yritetään tehdä hyvää, mutta murha on tapahtunut jo aikapäiviä sitten, nyt se vain saa jatkaa voitokulkuettaan, koska kaikki on jo kolonisoitu, rohkeus on tapettu, ymmärrys murhattu, kipu ja viha taltutettu ja suruun myyty viinaa!

Kaikki rahan ja vallan tähden.

Miten sinä liityt tähän patriarkaalisen vallankäytön voittokulkueeseen? Tiedostamattasi sitä? 
Meidän kaikkien kautta sitä jatketaan.

Milloin nouset puolustamaan itseäsi ja lapsiasi?

Milloin uskallat romuttaa kolonisaation ajankäytön hitaan ja tehokkaan murhamiehen, joka vain odottaa, että uskot sen puheet, että tämä kaikki tehdään eläkepäiviä varten? Yhteiskunnan ja sinun parhaaksi?

Milloin näet, että tämä tekee sinut sairaaksi ja sairastuttaa lapsesi?

Jotta sinulle voidaan myydä lääkkeitä. Häpäistä ja nauraa erilaisuudellesi, jos kyseenalaistat.

Meidät laitetaan odottamaan ajan vankilaan, siihen totuttaminen aloitetaan jo ihan pieninä. Jotta emme enää osaisi kapinoida vanhempina.

Milloin uskallat täristä kaiken ulos ja tuntea sen pelon tuntemattomasta, hypätä pois oravanpyörän korvia huumaavasta kolinasta? 

Sinä olet tarpeeksi. Olet arvokas. Olet oikeutettu vihaasi ja tunteisiisi.

Lapsen teko on se, millä meidät lisäorjuutetaan.

Jos oletkin päässyt ulos systeemistä, omaan luonnolliseen aikaasi ja rytmeihisi, kovan itsesi ja uskomustesi kautta tehdyn työn kautta, lapsen teko laittaa sinut takaisin. Pilkkoo aikasi, omistaa lapsesi. Isoveli valvoo.

Kolonisaation kumartajat, täysin taltutetut omahyväisyyden ruhtinaat, sielunsa myyneet, ostavat omasikin, pelon ja pelotteiden avulla.

Maasi on myyty, kaikkien yhteinen. Pilkottu.

Aika on raiskattu.

Nuttu kouraan ja tehtaaseen.

Ei enää luonnon tuoksua, ei vapaata juoksua.

Lenkkikengät jalkaan ja puistoon ympyrää juoksemaan. Minuuttiaikataululla.

Hetkeksi irti.

Lähikuppilaan yhdelle, toiselle, kolmannelle. Hetkeksi irti.

Huumeita ja pois täältä.

Syömisen kontrollointia, jotta kontrolli kaikesta pahoinvoinnista palaisi omiin käsiin.

Itsensä viiltelyä, jotta fyysinen kipu hetkeksi taltuttaa sydämen kivun ja syyllisyyden arvottomuudesta. Itsevihan.

Meditaatiotyynylle 20 minuutiksi. Hetkeksi irti. (Tämä tietysti näistä on terveellisin vaihtoehto ja voi tuoda ymmärryksen omasta itsestä, kohottaa tietoisuuden värähtelyä..)

Mutta. Hetkeksi irti??

Tuolla ”hetkeksi irti” MYYDÄÄN paljon!

Entä, jos olisi elämä, josta ei halua hetkeksikään irti?

Mitä se olisi?

Vai entä, jos sitäkään ei tarvitse päättää, on vain tässä ja nyt? Mihin elämä ohjaa?

Elämä, kokonaisuus, eheä energiakeho, ei vain tiettyihin juttuihin ja ajatuksiin valjastettu ja opetettu mieli ja uskomukset...jotka on runnelleet eheän kentän. 

Tuo sama runtelu kuin maalle on tehty.

Katsokaa alkuperäiskansoja. Luonnonkansoja. Noita villi-ihmisiksi ja raakalaisiksikin leimattuja (totta kai yleisen ilmapiirin ja tappamisen ja alistamisen oikeuttamiseksi..).

Katsokaa miten he elivät, ja pieni osa yhäkin elää.

Mitä luonnonrytmejä (feminiini) kunnioittamaton ajan pilkkominen ja maan pilkkominen on saanut aikaan?

Sisäisten lasten murhan.

Yhteydettömyyden.

Vallan hallita.

Tarvitaan lakeja, koska ihmisten sydämet ovat unohtaneet itsensä ja hyvyytensä. Omatunto on ostettu.

Sydämen tilassa ovat omat lait jo valmiiksi.

Se on ihmisen todellinen luontainen tila. 

Näen koulujärjestelmämme yhäkin osittain kolonisaation jatkeena, yrittäen valjastaa meidät "hyviksi", kilteiksi ja lainkuuliaisiksi kansalaisiksi orjuuttavalle systeemille.

Moni nuori tyttö kolmannen asteen maissa taas haluaa palavasti kouluun. 

Ihmisellä on oltava itsemääräämisoikeus. 

Noissa maissa tilanne on selkeästi erilainen kuin meillä.

He, ja juuri tytöt ja naiset, tarvitsevat tietoa, jotta heitä ei voida orjuuttaa ja käyttää miesten alaisina.

Maan päällä on tällä hetkellä suorakaiteista/laatikoista koostuva verkko. Se hallitsee ja estää maata hengittämästä.

Se estää meitä hengittämästä täysin.

Samalla pilkkomisella on meidän aivot pilkottu ja laatikoitu aika.

Ajan pilkkominen rikkoo meidän energiajärjestelmää. 

Se tuo sairauksia.

Pilkkoo keho-mieli-sielu-yhteyttä. Luo "ADHD":tä.

Ajan ja maan pilkkomiseen liittyy tiettyjä ihanteita. Oletettuja ”hyveitä”, jotka tekevät hallitsemisen mahdolliseksi.

Kiltti, kuuliainen, täsmällinen, ajoissa. 

Olkaapa sitten pienten lasten kanssa!

Kuinka hyvin tuollaiset ihanteet palvelevat ollessamme lasten kanssa? Tai miten hyvin ne toteutuvat?

Kuinka moni vanhempi kokee riittämättömyyttä ja turhautumista, kun tuo pieni luonnollinen olento on aivan muuta ja toimii muuten, kuin mikä palvelisi heidän ”hyvänä, kuuliaisena kansalaisena ja ihmisenä” olemisen kuvaa, kaavioita ja varsinkin aikatauluja?

Murrosikä on juuri se ikä, missä nuoren oma tehtävä alkaa tulla ulos seksuaalisuuden myötä. Hormonit hyrräävät, on oman elämän rajojen tunne.. vai onko..?

Mitä enemmän hän kapinoi, sitä enemmän hänellä on raameja, jotka eivät hänen elämäänsä palvele. Ei tuollainen luonnonvoima salli pidättelyä.

Se täytyy ymmärtää ja kanavoida! 

Lapsen psyyken, tahdon ja itseluottamuksen tukeminen täytyy aloittaa jo pienenä. Olla HALUA ymmärtää lasta ja nuorta. Se taas vaatii läsnäolon taitoa ja kykyä.

Lapsuuden ymmärtäminen vaatii valtavasti tietoisuutta ja tietotaitoa..

Viisautta. Ja tukea. 

Yhteisön tukea.

Mihin tämä epäluonnollisen suuri, valtiollinen yhteisö meitä tukee?

Tieto lisää tuskaa, koska se lisää ristiriitaisuuden kokemista ja VASTUUTA.

Maailma on muuttumassa.

Me olemme osa muutosta.

Maa Äiti tulee nousemaan kauneuteensa ja ruokkimaan jälleen lapsensa. Kuten me tulemme ruokkimaan lapsemme ja pitämään maan viljavana. Muistamme tehtävämme maan päällä. Luomme paratiisin takaisin. Rakkauden tilan.

Maa tulee loistamaan jälleen järjen mielivallan alta.

-Mion

Oma ääni ja luonnollinen synnytys

Oma Ääni-Oma Tila-Omaksi itseksi syntymä


Oma ääni syntyy siitä, että sinut nähdään ja kuullaan. Joku on todistamassa ja tukemassa sinua olemaan sinä. Sinun sisälläsi on joku, joka todistaa tunteesi, ajatuksesi, kaiken, ja sallii niiden olla mitä ovat. Joku joka havainnoi, toimii todistajana sallivassa ilmapiirissä. Sinulla on oikeus omaan tilaasi, olla mitä olet.

Mistä oma ääni syntyy ja mihin kaikkeen se vaikuttaa?
Laaja-alaisesti oma ääni on sinun kehosi, mielesi, sielusi ja luontosi.
Keho on uskomattoman viisas, kun se tulee kuulluksi ja "nähdyksi". Se on indikaattori mielelle ja sielulle kertoa suuntaa mihin kulkea. Intuitio on tälle hyvin läheinen käsite. Se on jotain eläimellistäkin, mikä ylittää rationaalisen, opetetun mielen.

Yleisesti on vallalla ollut kasvatus, missä ihmistä ei opeteta ja kannusteta kuuntelemaan kehoaan, vaan kokonaisuus rikotaan ja vaimennetaan kuulumattomiin erinäisin keinoin ja yhtenäistävällä koulutuksella. Kipu, jota kehomme ilmaisee, kun ei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, eikä ymmärretyksi, kertoo vain suuntaa mihin pitäisi kiinnittää huomiota, kipu on kehon oma ääni.
Sen sijaan, että olisi aikaa pysähtyä ja kuunnella, otetaan esimerkiksi särkylääkkeitä mitä pienimpiin vaivoihin.
Länsimainen maailmankatsomus ja lääketiede näkee kivun pahana, eikä ole ymmärtänyt sen hyvää tarkoittavaa tehtävää, vaan päin vastoin tahtoo kivunlievityksillä ja lääkkeillä vaimentaa sen kokonaan. Vaimentaa ihmisen todellisen luonnon. On tietysti tilanteita, joissa kivunlievitys ON paikallaan.
Kivulla on kuitenkin sanoma jostain laajemmasta ja syvemmästä tapahtumasta ihmisessä, ja sitä kuuntelemalla voisi päästä pitkälle itsetuntemuksessa ja kokonaisvaltaisessa terveydessä, mutta useimmat eivät enää "muista" eivätkä tiedosta tätä. Varsinkaan, kun yleinen käsitys ihmisestä on medikalisoinut lääketieteen, ja tämä länsimaalainen lääketiede on pelkistänyt ihmisen pelkäksi fyysiseksi koneeksi.
Yhteiskunta tukee meitä olemaan kuuliaisia aivan muulle kuin kehojemme viisaudelle.
Ja tuo viisaus on Luonnon viisaus. Viisaus, joka on pelastanut ihmiskuntia ja eläinpopulaatioita sukupuutolta. Nyt elämme jotain ihan muuta. Ihmiskunta on elänyt pitkään kuin syöpäläiset. Ja pitkitämme sairastunutta elämäntyyliämme lääkkeillä ja kemiallisilla mömmöillä.
En sano, että lääketiede kokonaisuudessaan olisi totaalisen huono asia. Joskus sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä, ja lievittää oikeissa kohdissa äärimmäistä kipua.
Jotkut asiat ovat kuitenkin kääntyneet ihmisen kokonaisuutta ja elämää vastaan.
Rahan mahti ja selviytymisen taakka on suuri, mutta niistäkin huolimatta ihmiset, kuten lääkäritkin, voisivat seistä itselleen rehellisinä ja todellisina ja tyytyä ehkä vähempään.
Löytää uusia keinoja jokapäiväiseen elämään ja laskujen maksuun, oman ammatin ja elämän ilmentämiseen kaikin puolin elämää tukevalla tavalla..

Raskaana ollessani olin, ja nyt synnytettyäni olen häkeltynyt siitä tietämättömyydestä ja pelosta kipua kohtaan, sekä synnytystä kohtaan, mitä monet naiset kokevat.
Kivusta on tehty vihamies ystävän ja oppaan sijaan.
Synnytyskulttuurin medikalisoituminen on johtanut siihen, että synnytystä ei nähdä ihmiskeholle luonnollisena prosessina, vaan ikään kuin sairaalloisena tilana, joka vaatii lääkärin väliintuloa.
Esimerkiksi, synnyttämiseen ja raskauteen liittyvä vaistonvarainen toiminta nähdään lähinnä huvittavana sekopäisyytenä, tai oireiluna, jolle lähinnä naureskellaan. Raskauteen liittyvät alkukantaiset vaistot ovat nykyihmisen mielelle ehkä pelottaviakin.
Kivun tehtävä synnytyksessä on ohjata naista toimimaan kehonsa kanssa yhteistyössä siihen suuntaan ja niin, että lapsi pääsee tulemaan synnytyskanavasta! Kipu toimii indikaattorina ja oppaana ilmaisten mihin suuntaan ja miten liikehtien vauva pääsee sukeltamaan kanavasta paremmin, jolloin kipukin vaimenee. Loogista.
Konkreettisesti äiti, liikkumalla niihin asentoihin, missä kipu hellittää, intuitionsa mukaisesti, kehonsa johdattamana, tekee tilaa lapselle tulla ulos, ja keholle avautua.
Ihmettelen sitä, miten vähän neuvolahenkilökunnalla ja ihmisillä yleensä on tietoa luonnollisesta synnytyksestä, ja luonnollisen syntymän merkityksellisyydestä lapselle, ja äidille.
Moni on kokenut turhaan huonon synnytys-ja syntymäkokemuksen. Lääkärit ja kätilöt eivät useinkaan vaivaudu edes selittämään naiselle, mitä on meneillään, tai mitä he tekevät, vaan he suhtautuvat naisiin kuin objekteihin, tilastoihin ja laboratoriorottiin, puhuen sairaalaslangia. Johdatellen väärään suuntaan.
Täytyy vaatia toisenlaista toimintaa, arvostusta, pitää rajansa, mutta monellakaan ensisynnyttäjällä ei ole rohkeutta, tai tarvittavaa tietomäärää. Tukihenkilön rooli on tässä tärkeä, että he puolustavat naista/äitiä ja vaativat tietää mitä tapahtuu. Moni ensisynnyttäjä menee, ajattelematta asiaa sen kummemmin, sairaalaan synnyttämään, ja odottaa kenties lääkäreiden tekevän kaiken, myös ratkaisut heidän puolestaan, kuten yhteiskunta on opettanut kuuntelemaan "yläpuolellaan" olevia. He odottavat lääkärin kertovan miten synnytys etenee, ja jo ovella he vaativat kaikki mahdolliset lääkkeelliset kivunlievitykset.
Synnytyksen kohdalla on väärinymmärretty ja aliarvioitu se, mitä se voisi olla.
Pohjoisessa, missä välimatkat ovat todella pitkiä, kätilöt eivät ole suostuneet juurikaan kotisynnytyksiin, vaikka niiden järjestäminen olisi äideille tiedon ohella tärkeää.

Vanhan kansan "lääkäri, opettaja ja pappi" ovat liian kauan saaneet viljellä ihmisten mieliin epävarmuutta suhteessa heidän omaan subjektiuteensa ja sisäsyntyiseen tietoonsa.
Kivun, sairauden tai kuoleman merkitystä ei ymmärretä enää osana elämää, vaan se yritetään keinolla millä hyvänsä haudata näkymättömiin, pois elämän piiristä. Samoin kuin kehon viisaus on kauan ollut aliarvioitua.
Matka Todelliseksi Ihmiseksi, ihmeen kantajaksi, Todelliseen Sielulliseen Aikuisuuteen on unohdettu (vaiko vasta aluillaan..?) ja ihmiset painivat tietämättömyydessään ja yksinäisyydessään monenlaisten henkisten ongelmien kanssa, mistä yleisenä ilmentymänä on masennus. Tuo tila, joka kuuluu vääjäämättömästi ihmiselämään, kun yksilö lähtee omaksi itsekseen syntymis-prosessiin. Ja hulluksi tulemisen pelko on varmasti suurimpia pelkoja.
Elämä on rajua, kun vyöryvät vesimassat lähtevät liikkeelle ihmisen sisimmässä ja luonnonvoimat pukkaavat eteenpäin ja jyräävät aikansa eläneet mallit, niin kuin syntyvä lapsi työntyy synnytyskanavassa kohti uutta elämää ja valoa, kohtu on käynyt pieneksi asustaa, niin voi nainen päästää tuon luonnonvoiman ohjaamaan omaa liikkumistaan yhteistyössä lapsen kanssa, avautua täysin syntymäkokemukseen ja uuteen, huutaen nautinnosta!

Elämäni suurimpia onnistumisen ja onnen kokemuksia oli toiveeni toteutuminen saatuani synnyttää esikoiseni Rovaniemellä elokuussa 2014 suunnitellusti kotona, käyttäen kivunlievityksenä Tens-laitetta, ja homeopaattiset aineet tukenani, yhdessä osaavan doulan ja kotilon eli koti-kätilön kera. Vaikkakin sain lastensuojelusyytteen (kun en suostunut enää viimeisellä neuvolan lääkärikäynnillä kuuntelemaan lääkärin syyllistämistä ja uhkailua kotisynnytys-toiveeni tiimoilta, kuin en myöskään suostunut viimeiseen sisätutkimukseen, mikä lain mukaan on täysin vapaaehtoinen, kuten kaikki muukin neuvolassa käynti), kokemus oli huikea.
Kotisynnytys-toiveeni oli pohjoisessa niin uusi ja yllättävä. Ylilääkäri jopa uhkasi, ettei lasta tulla tarkistamaan, jos synnytän kotona. Väite ja uhkaus oli lainvastainen, jokaiselle vastasyntyneelle Suomen maassa kuuluu lääkärin tarkastus. Asia, mihin onneksi sain palautteen ja anteeksipyynnöt, tehtyäni synnytyksen jälkeen kantelun. Olen niin kiitollinen ammattitaitoiselle kotilolleni, joka tasan tarkkaan tiesi sudenkuopat ja lain.
Nyt asiat ovat onneksi edenneet ja tieto levinnyt myös lääkärien keskuudessa siitä, mikä laki on. Tarvitaan vain rohkeutta kuunnella omaa ääntä.
Naisella on oikeus kehoonsa, ja kyky kuunnella sitä sekä tietää onko kaikki kunnossa. Tuo oikeus ja kyky on jokaisella, ja siihen tulisi tukea syntymästä lähtien.
Hollannissa tietojeni mukaan synnytyksistä vain 3 prosenttia hoidetaan sairaaloissa, loput ovat kotisynnytyksiä. Eikä lapsikuolleisuus ole tiettävästi noussut!
Pohjoiseen tieto tulee myöhässä kaiken suhteen, ja muutoksen toivominen on välillä kuin rämpisi suossa. Ilmeisesti pelko asuu syvällä ihmismielissä.

Kuulutan uudenlaisen tiedon leviämisen puolesta, ja pyydän ottamaan selvää aktiivisesta synnytyksestä (Aktiivinen synnytys ry) ja luonnollisesta syntymästä.
Informoikaa perhepiiriänne, sukulaisianne ja ystäviänne asiasta.
Laitetaan uuden aallon rattaat pyörimään!
Vaaditaan muutosta!
Ollaan muutos!
Elämä on tärkeää, ja vasta nyt on alkanut tulla tietoa siitä, miten tärkeä tapahtuma syntymä on koko loppuelämän kannalta. Ollaan itsemme ja toistemme tukena tällä huikealla matkalla synnytyskanavassa.


Aurinkoisin hymyin,
Mion